NUI VAA, NAPS JA KOPS!

Tahmea aamu. Outia oli joku vammaan pokkassu, ku se oli niin kärtynen. Minä heräsin ennen viittä sohvalta viiden tunnin unien jälkeen. Ei palijo hampaita naurattanu. Päpi oli vaan Päpi. Aamupala kuitenkin pelasti kaiken. Se oli HYVÄ! Syötiin taas saksalainen aamiainen. Lanseerattiin myös uusi tuote "natsipakki", eli pakattiin evästä mukaan.

11am kirjauduttiin ulos ja lähdettiin ajamaan kohti Minneapolisia. GPS yritti ajattaa meitä vaikka mihin, mutta onneksi katsottiin karttaa edellisenä iltana ja tiedettiin minne haluttiin. Tarkistin vielä Kanadassa, että suunnittelumääritykset ovat oikein, mutta silti gepsi sekoili. Jo edellisenä iltana Duluthiin tullessa GPS ajatti meidät tuhannen tien kautta. Ajateltiin, että USA ei sovi sen hipiälle.

Motarilta kurvattiin sivuun, kun tuli Eskon liittymä. Olin jo kotona katsonut, että sellainen paikka on lähellä Duluthia. Pikkasen jäi auki meille tämä paikka, mutta tuttuja tiennimiä sieltäkin löytyi. Oli ainakin Kinnunen Rd ja jossain postilaatikossa luki Jokela. Esko - Home of the Eskomos! ;)

Seuraavan kerran poikettiin sivuun Finlaysonin kohdalla. Sinne kylään ajettaessa oli iso tila matkan varrella. Arvottiin, että oliko kyseessä sikala vai mikä. Päpi veikkaili kanalaa ja se vaikutti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Lähemmäs saavuttaessa postilaatikossa luki Luoma. Googlattiin myöhemmin ja kyseessä oli Luoma Egg Ranch. Itse kylässä oli populaa 315, mutta ainakin neljä kirkkoa. Se kylä oli äkkiä katottu, mitä nyt "tiirojen" kohdalla piti hiljennellä.

Rock Creekin kohdalla vedettiin taas rampista ylös, kun Päpillä teki kahvia mieli. Rock Creek Cafe oli vanhahko bensis, jossa oli paljon väkeä "aamupalalla". Istuttiin baaritiskille ja tilattiin kahvit. Tätsy tarjoili meille ja lopulta ohikulkiessaan kysäisi meiltä mistä ollaan. Oli vilpittömästi iloinen kuullessaan meidän olevan suomalaisia. Kun teimme lähtöä ja yritimme maksaa, hän sanoi, että talo tarjoaa! Olipas vaan mukava yllätys!

Matkalla ohitettiin yksi rekka, jonka säiliön kyljessä ja ovessa luki Koivisto. Oli pakko ottaa kuva, kun rinnalla ajettiin. Kuskin huomatessa sen, näytettiin sille suomenlippua ja takaisin tuli iso hymy ja peukku!

Useita kymmeniä kilometrejä ennen Minneapolisia Hwy 35S haaraantui Minneapolisiin ja St Pauliin. Mehän ei tietenkään gepsiä uskottu, kun se oli sekoillut koko matkan. Eikä edes välitetty, kun St Paul ja Minneapolis on ihan yhdessä. Huomattiin se todeksi liian myöhään ja ajettiin St Paulia kohti. Päätettiin korjata "virhe" seuraavassa liittymässä.
Tässä vaiheessa kerron yhteenvetona seuraavan tunnin tapahtumat...
   1) Tutustuttiin perusteellisesti useisiin esikaupunkialueisiin
   2) Päpi kuvasi vartin välein samat vesitornit
   3) Katja puhui rumia
   4) Outi nauroi välillä, että maha meinasi ratketa
   5) Tarkistin/korjasin gepsin suunnittelumääritykset

Sitten alkoi pilvenpiirtäjät lähestyä. Kehäteillä oli aina ainakin se neljä kaistaa vierekkäin ja ne haarautuivat sitten tarpeen mukaan. Ainakin kaksi kertaa ajettiin väärää haaraa, vaikka porukalla seurattiin gepsiä ja opasteita. Ei osattu tarpeeksi ajoissa ennakoida ja pitkäksi meni. Katja puhui taas rumia.

Lopulta satuttiin downtownille ja sielläkin ainakin yksi risteys pitkäksi. Siinä vaiheessa totesin, että täällä sitä ei vielä ollakkaan heitetty pimppistä! Taas tuntui, että Koposperänen oli väärässä paikassa, mutta ONNEKSI oli sunnuntai. Lopulta, oltiin ihan yllättäin päämäärässä. Osattiin vielä kiertää hotellin pihaankin ja saatoin huokaista.

Hotelli on hieno ja "hyvällä paikalla". ;) Täytyy vaan vieläkin ihmetellä miten tänne päästiin ehjänä, kun en Vaajakoskella viinakaupassa käydessä osaa olla ajamatta yksisuuntaista väärään suuntaan. Lisäksi, kun yritän korjata virheeni, niin ajan vielä sen toisenkin puolen vastavirtaan. Elikkäs, oottakaahan viikon päästä, ku ollaan Chicagossa... että, herran haltuun vaan!

KOHTI ÄÄRETÖNTÄ JA SEN YLI!

Eilen oli niin komea ilta, että päätettiin lähteä vielä ajelulle. Suunnattiin Kakabeka Fallseille, vaikka miehet päivällä epäilivätkin sen olevan jäässä. Olihan ne vielä suurimmaksi osin jäässä, mutta jäällä oli valkohäntäpeuroja ja kotkakin näyttäytyi taas pari kertaa. Liukasliikkeinen lintu, eikä asettunut etsimeen.

Putouksilta jatkettiin vielä eteenpäin ja bongailtiin useita suomalaisia tiennimiä. Oli Ilkkaa, Kivipeltoa, Wiljalaa jne. Lopulta palailtiin takaisin Port Arthuriin ja ajeltiin kylillä pimppistä, kun oli kerta perjantai-ilta.

Aamulla saatiin taas aamupala sänkyyn, -kiitos Outin. Skypetettiin Villa Kapulaan, missä oli väkeä enemmälti. Isäkin sieltä niin herttaisesti huiskutteli lapsilleen. Myöhemmin Inka skypetti katraansa kanssa, mutta Jaska varasti koko shown, eikä pikku-pirkot saaneet suunvuoroa.

Yhdeksältä kannettiin kamat autoon ja ajettiin Hoitoon toiselle aamupalalle. Syötiin karjalanpiirakoita ja munavoita. Sieltä siirryttiin tien yli sinne "possujuhliin". Suurinpiirtein sama miehitys meitä oli siellä odottamassa. Ilmiselvästi paikallinen parlamentti. Juotiin possumunkkikahavit ihan ku Hegulla. Sitten siihen tuli Juhani, joka oli Kauhajoelta. Tehtiin vähän aikaa sukuselvitystä ja monet terveiset saa Henna vielä välittää eteenpäin. Puhuttiin Haapajärvisistä ja yleensäkin suomalaisista Thunder Bayssa. Peura (kauppias) otti jo välillä puhelinluettelonkin käteen ja tarkisteli asioita. Yllättäin tuli jotenkin Hili mieleen. ;)

Kuopion mies (jota oli suomessa kutsuttu Ilmariksi, mutta TB:ssa olivat alkaneet "koolaamaan" Elmeriksi. Joka oli sitten ottanut toisen nimensä käyttöön, mikä on Veikko, niin koolasivat kuulemma sitten "Viikoksi") kertoili Soinin miehen, Mikon kanssa meille monia hyviä ohjeita. Pyörähti siinä yksi mies Kannuksestakin ja monta muuta, jota ei keretty puhutellakaan. Ostettiin vähän salmiakkia mukaan, ettei vaan pääse loppumaan ja alettiin touhuamaan lähtöä. Monet varoitukset kuultiin vielä peuroista ja muita hyviä ohjeita. Vielä parkkipaikallakin Kuopion mies muistutti meitä, että -"Olokaa tarkkoina ja varokaa niitä tiiroja, ku ne hyppää niin äkkiä etteen!". Lopulta käännettiin Dodge, tankki lähes tyhjänä kohti Amerikkaa.

Bensavalon palaessa saavuttiin rajalle. Rajalla oli kiva ja ihan asiallinen tätsy, joka esitti muutamia kysymyksiä ja pyysi sitten sisälle. Sisällä meitä oli vastassa kaksi nuorta miestä, jotka esitti lisäkysymyksiä ja ottivat sormenjäljet. Miehet olivat tosi mukavia ja hyväntuulisia. Maksettiin kuuden dollarin luvat ja päästiin jatkamaan matkaa. Pihalla nähtiin vielä kolmas vanhempi tullimies, joka oli seurannut meidän touhuja sivusta. Hänkin toivotteli meille niin iloisesti hyvää ja turvallista matkaa. Kaiken kruunasi se, kun ajettiin Minnesota-kyltin ohi, niin kotka liiteli meidän auton yläpuolella, kuin toivottaakseen tervetulleeksi.

Niitä "tiiroja" (deers) sitten muuten oli! Ihan tienlaidassa ja niitä oli monta. Ei meitä turhaan varoiteltu. Ja sitten niitä kotkia oli! Oli muuten monta. Laji- ja ikämäärityksiä saatte tehdä ihan keskenänne...

Sitten taas juuri ennen Silver Bayta tuli vastaan tuttu kyltti. Pitihän meidän käydä katsomassa, kun ei se ollut kuin 6 mailia reitiltä sivussa. Onpahan nyt tuokin kylä ja kaupan seinässä oleva maalaus nähty!

Pitänee yksi kuva laittaa tuosta järvestäkin. Ei sen nimi suotta ole Superior. Jäässä, mutta aika tajuton!

Duluthiin saavuttiin joskus neljän maissa. Meidän hotelli on kaupungin ulkopuolella, ihan uusi ja aivan upea!
On keittiö koneineen, makuuhuone ja olohuone, jossa on mm. takka. Passais olla pidempäänkin.

Nyt tämä alkais kiskoa unta palloon ja te siellä heräilisitte. Kellojen kääntämisen ja meidän aikavyöhykkeen vaihdon myötä meillä on nyt järkevämpi aikaero. Aamulla ainakin minä nukun pitkään ja sitten lähdetään valumaan kohti Minneapolisia. Saapa nähdä löytyykö sieltä tuttuja...

PORT ARTHUR, THUNDER BAY

Aurinkoinen päivä! O tarjoili aamupalan sänkyyn (kahvi Starbucksista ja keeki Päpiltä). Heräilyjen jälkeen näpyteltiin Hoidon osoite gepsiin ja suunnattiin Port Arthurin puolelle kaupunkia. Bay streetillä käveltiin ensin suomalaiseen kirjakauppaan ihmettelemään. Myyjä kuunteli meitä hetken ja sanoi sitten, että -"Kysykää vaan, jos tarvitsette apua". Oli mukava kuulla suomenkieltä. Seuraavaksi astuttiin sisään myymälään nimeltä Finnport. Siellä oli puhelias täti ja kauppa täynnä Marimekkoa, Aarikkaa, Iittalaa, Kalevalaa jne. Suomitavaraa ehkä jopa enemmän, kuin Ainolla Mississaugassa. Laskeuduttiin katua vielä alaspäin, mutta sieltä ei löytynyt lihakauppaa kummempaa.

Palailtiin takaisin ja Hoitoa vastapäätä oli Skandinavian Deli & Soppi. Mentiin sisälle ja tupa oli täynnä vanhempia miehiä. Sanoin reilusti päivää ja joka suusta tuli -"Päivää!". Puhuttiin, että on mukava kuulla suomea ja kauppias kysyi, puhutaanko meidän seudulla suomea. Vastattiin, että -"Melko paljon. Ollaan Suomesta". :) Oli äkkiseltään luullut, että ollaan Amerikan puolelta. Kun kuulivat, että ollaan Haapajärveltä, niin alkoi arpominen, että ketä Thunder Bayssa on Hapitsulta. Soinin mies sanoi heti, että Maijala on Haapajärveltä. Samassa kävi ovi ja Maijalan Lauri astui sisään. Niinpä meillä oli sitten Haapajärvisten kokoontumisajot. Meille tarjottiin kunnon kahvit ja rupateltiin pitkän aikaa asiakkaiden kanssa meidän matkasuunnitelmista, tästä talven säästä ja Thunder Baysta. Asiakkaita tuli ja meni, eikä kenellekkään jäänyt epäselväksi, mistä ollaan tulossa ja minne menossa. Lopuksi meidät vielä kutsuttiin huomenna possujuhliin. Joka lauantai keittävät kahvia ja tarjolla on possumunkkeja! Sinne siis, heti yhdeksän jälkeen. Mietittin vaan, että kuinkahan paljon siellä on väkeä meitä odottamassa...

Koluttiin vielä yksi kauppa ja sitten mentiin Hoitoon. Tupa oli täynnä ruokailijoita. Baaritiskillä istui yksi pappa, joka oli aiemmin meidän "kokoontumisajoissa". Mies oli Vehkalahdelta kotoisin. 50-luvulla tullut Kanadaan ja kerran vuonna 1980 käynyt isänsä hautajaisissa Suomessa. Pappa kerkesi hetkessä kertoa usealle keitä ollaan, mistä tullaan ja minne mennään. Toivotteli lähtiessään vielä hyvää matkaa ja epäili, että voidaan nähdä vielä aamulla.

Käveltiin autolle ja ajateltiin ajella hieman. Juuri kun oltiin poistumassa parkkipaikalta, huomasin, että tuoltahan tulee Jänkä! Muutama vuosi sitten Yle esitti dokumentin TB:ssa asuvasta eläkeläisestä, joka oli kierrellyt maailman meriä ja lopulta päätynyt Thunder Bayhin. Vaihdettiin pikaisesti muutama sana ennen parkkikselta poistumista. Jänkä vaan huikkasi perään, että -"Nähdään Hoidossa!". Tässä linkki Ylen sivulle, jossa ohjelmasta ainakin klippejä: Jänkän unelma - Kannattaa tutustua! :)

Nyt tultiin hotellille vähän huilimaan ja suunnitellaan, minne tässä vielä singautetaan. Olkaa kuulolla!

Ps. Todettiin aamulla Outin kans, että meillä on huonoimmat kaverit ikinä. Kukaan ei kommentoi mitään kuulumisia (paitsi "mun miehet", kiitos teille!). Laitetaan kaverit vaihtoon heti, ku tullaan Suomeen!

PITKÄ SIIVU

Tänään heräsin siihen, että Outi ähisi ja huokaili. Kysyin, että -"Synnytätkö?". O sanoi, että -"En, ku nukun karhun kainalossa!". Päpi oli kääntynyt melkein Outin päälle ja alkanut päästelemään eläimellisiä murahduksia. Kello oli kuusi. Päätettiin herättää nukkuva karhukin ja suunnattiin suihkun kautta aamupalalle. Syötiin saksalainen aamupala. (Pelmahdettiin paikalle kuin heinäsirkat, tyhjennettiin pöydät ja häivyttiin taskut täynnä!). Kahdeksalta istuttiin jo autossa ja käänneltiin Dodgen nokkaa kohti Thunder Bayta. Yöllä piti tulla lumisade, mutta aamulla sateli vain kevyesti pakkaslunta ja tiet oli ihan ok.

Keli oli pilvinen, mutta hyvä ensimmäiset 200km. Meidät kaikki yllätti täysin reitin mäkiset maastot. Siis, yllätti positiivisesti. Jotenkin sitä vaan ajatteli, että kun järven rantoja ajellaan, niin se olisi pääsääntöisesti tasamaata. Hwy 17 kulkee Lake Superior Provincial Parkin läpi. Siellä Outi taas takapenkiltä sekotti pasmat. - "Nyt tuolla puussa istu joku kotka! Varmaan se sinun valkopäämerikotka?!" (Olen luetellut toivelistaa, mitä eläimiä ja lintuja olisi mukava nähdä livenä). Ja tietenkin O sanoi sen taas samaan flekmaattiseen sävyyn, että kesti hetken tajuta, polkasta liinat kiinni, varmistaa asia ja katella Dodgesta pakki. Kerkesin jonkin matkaa pakittaa, kun takaa tuuppasi näkyviin Make. Make on Mack, siis rekka. Jokainen joka on katsonut Autot-elokuvan, tietää Maken. Minulle kylläkin kaikki "nokkamallin" puoliperävaunuveturit on makeja, merkistä riippumatta. Kuitenkin, takaisin siihen Outin lintuun. Kiireesti auto sivuun, että Make pääsee ohi ja silloin O sanoi, että lintu vaihtoi paikkaa. Huomasin sen vasta, kun se lähti kallion suojasta lentoon. Yritin napsia kuvia, mutta eee onnistunu! Damn! Juuri, kun oltiin jatkamassa matkaa huomattiin Päpin kanssa, että jokin iso lintu lensi rannan puolelle puuhun. Ajoin hieman eteenpäin ja siellähän se oli! Yritin ottaa kuvia, mutta oksia oli liian paljon edessä ja matka oli pitkähkö. Sen kuitenkin huomasin zoomaillessani, että niitä olikin kaksi! Siirsin autoa varovasti eteenpäin ja johan lopulta löytyi korkeampi paikka, josta sain muutaman kuvan. :)

Ensimmäinen vastaan tullut "kaupunki" oli Wawa. Paikka oli, kuin suoraan Villi Pohjola TV-sarjasta, vain ratsupoliisi puuttui. Purastiin evästä ja kahvit - yllätys, yllätys!, Tim Hortonsilla. Lumisade sakeni hieman ja tiellä oli jo paikkapaikoin vahvastikin lunta ja sohjoa. Seuraavat parisataa kilometriä ajeltiinkin sitten aika iisisti. Pysähdyttiin White Riverissä, joka mainostaa olevansa Ontarion kylmin paikka ja Nalle Puhin kotikylä. Ainakin ensimmäinen väite on legenda, enkä tuohon toiseenkaan väitteeseen ole sen tarkemmin perehtynyt.

Kaksisataa kilometriä ennen maalia tiet olivat jo taas ihan sulia. Matkanteko luisti ja odotettiin, että milloin se moose tulee näyttäytymään, kun se on vielä näkemättä. Noille malttamattomille lupailin, että viiden jälkeen niitä voi jo näkyä. Kelloahan sitä sitten kytättiin ja lähempänä puoli kuutta näkyi ensimmäinen!

Näettekö? Tuolla se puskassa seisoo! Näille ronkeleille se ei vaan kelevannu, ku pitäis kuulemma olla elävä.

Noooh, kuuden jälkeen saavuttiin kuitenkin perille. Nyt vois melkeen sanoa olevansa isiensä mailla. ;) Pappa oli nimittäin täällä Port Arthurissa yhdeksän vuotta (1926-35) poikamiehenä ollessaan. Huomenna, kun on KOMEA AURINKOINEN PÄIVÄ mennään tutustumaan kaupunkiin ja pidetään silmät auki, milloin tulee Nurkkasten näköisiä vastaan.

TAMA OLLA HJUVA PAIVA!

Aamu alkoi hienosti, -24C pakkasta! Katselin sääkanavaa ja odottelin, että pirkot herää ja voin kertoa ilouutiset. Ennen seitsemää skypetettiin jo Inkan kanssa ja puoli kahdeksan maissa mentiin aamu-uinnille. Uinnin jälkeen skypetettiin vielä Hennan ja Alisan kanssa. Sitten lyötiin kamppeet päälle ja käveltiin Tim Hortonsille aamupalalle. Tim Hortonsilla on menossa kilpailu, jossa mukin reunan alta voit voittaa palkinnon. Päpi voitti... donitsin!  - LEEEE! Katja siis sai jälkkäriksi vielä suklaadonitsin. :)

Pakkanen laski nopeasti ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Loistava ajokeli! Kyllä tuo keli vaan vaikuttaa mielialaan. Oltiin kaikki hyvällä päällä ja matkanteko luisti. Bongailtiin uusia ihmeellisiä kylttejä, ihmeteltiin asumuksia ja latoja, joissa heinät varmasti kuivuu.

Tuttujakin kylttejä tuli vastaan jossain ennen Espanolaa. Kaikkialle se suomipoika kerkiää...

Jossain puolimatkassa tuli taas ihan uusi varoituskyltti vastaan. Heitin Outille villin veikkauksen mistä se varoittelee. Veikkaus osu ja uppos, - naps ja kops! :)

Amishi-asuinalueita näytti olevan pitkin matkaa ja ajettiin useampien vankkureiden edelle. Amishien elämään voit tutustua klikkaamalla tästä linkkiä: Amissit

Olipa matkan varrella Mama Oudillekin ihan oma kyltti! Oli ihan pakko vetää sivuun ja kuvata se.

Sitten kun alkaa tapahtumaan, niin sitten tapahtuu. Ensiksi huomasin peuran pellolla. Vedin sivuun, että saan kuvan ja samalla huomasin toisenkin lähempänä tietä. Olihan meillä sitten hyvä mieli, kun edellisellä Kanadan reissulla ei nähty oikeastaan paljon mitään elukoita.

Noh, sitten vähän ennen Sault Ste. Marieta Outi sanoi aika flekmaattisesti takapenkiltä, - "No, nyt tuolla seiso joku v*tn susi". Siis, SUSI?!! Päpikin sanoi kerenneen nähdä sen. Minä tenttasin niitä ihan tuskassa ja pyöräytin heti tilaisuuden tullen auton ympäri. Ja joo, siinä oli U-käännöksen kieltävä merkki ja joo, poliisi oli tulossa siinä alle sadan metrin päässä. Hätä ei lue lakia! Siinä oletetulla kohdalla oli kaistojen välissä korkea valli, eikä sen yli nähty. Toinen uukkari kauempana ja äkkiä takaisin oletetulle paikalle. Minä väänsin melkein itkua, että oliko varmasti susi? Oliko se vapaana? Seisoko se? Oliko se kaukana tiestä? Näkikö Päpi varmasti sen kans? MIKS MINÄ EN SITÄ NÄHNYT?! Päästiin kohdalle ja siellähän se oli! Hätäisesti kerettiin autosta muutama kuva nappaamaan, ennen kuin se jolkotteli puskaan. \o/

Matkaa siitä paikalta oli 8,7km meidän hotellille. Elikkäs, ihan kylän pinnassa. Outi kysyi jonkin ajan päästä, että - "Mikä kysymys se oli, että oliko se vapaana?! Hihnassako ajattelit sen olevan?" No, kävi vaan mielessä, että tässäkin maassa voidaan tarhata vaikka mitä, vaikka koirasusia. No, joka tapauksessa, kyllä tämä jolokotteli ihan vapaana, se tuli nyt nähtyä kolmen akan voimin. :) HIENO PÄIVÄ!

Nyt ollaan hotellissa ja ikkunasta näkyy amerikka! Hotelli sijaitsee jokivarressa ja joessa kulkee Canadan ja USA:n raja. Huomenna tästä suunnataan kuitenkin vielä ylemmäs Superiorin rantaa kohti Thunder Bayta. Yöllä pitäisi alkaa lumisade, mutta ei se vaikuta niin pahalta, kuin ensin lupailtiin. 700km siirtymätaival, mutta aikaahan on, kun ollaan lomalla!

FREEEEEEDOM !!!

Nyt se on sitten alkanut tämä meidän reissu ihan oikeesti. Sijainti on Radisson Hotel, Sudbury, Ontario. Aamulla nykästiin puurot kitusiin, lyötiin kamppeet kasaan ja painettiin kaasua! Ensimmäiset 100km meni aivan käsikirjoituksen mukaan ja sitten alkoi satelemaan lunta. Sade ei ollut sakeaa, mutta loskaa kertyi tielle ja rapa lensi. Tätähän jokainen toivoo kesälomaltansa! Meidän Dodgessa on näemmä aika paskat pyyhkiänsulat, eikä haittais vaikka huomenna muistais lisätä pesunestettäkin.

Ei ollut tarkoitus ajaa Sudburyyn yhdellä istumalla, mutta kenelläkään ei ollut minkäänlaisia mielitekoja pysähtyä. Ei matkassa sinänsä mitään valittamista ollut, mutta ainahan se aurinkoinen keli olisi mukavampi. 40km ennen Sudburya taivas aukesi ja aurinko alkoi paistamaan.

Kurautettiin hotellin pihaan, kirjauduttiin sisään ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Hotellin kanssa saman katon alla on pieni ostoskeskus. Sieltä ei löytynyt kuin pikaruokapaikkoja. Ulostauduttiin ja uskaltauduttiin erääseen epäilyttävän näköiseen "Meksikolaiseen" ravintolaan. Ikkunassa mainostettiin Gluten Free Pizzas ja sisällä näytti olevan väkeä. Hieman kyllä vielä ulkonäkö epäilytti ja kun paikkakin sijaitsi Elm Streetillä. Nooh, sisustus oli kuin huonoimmista karvakäsipizzerioista ja se ryhmäkin siellä sisällä tais vetää läpi jotain taloyhtiön kokousta. Listalta ei löytynyt yhtään pizzaa, mutta jotain gluteenitonta kuitenkin... ehkä. Alkuruokana saatiin jotain, millä olivat varmaan kiehauttaneet edellisen päivän ruoantähteet padan pohjasta irti. Keittoa se kai oli. Nuo uskallikot nassutteli ne naamaansa, mutta mulla ei uponnut lusikallista enempää. Pääruokana otin kana fajitaksen ja nuo pirkot kans jotain siihen viittaavaa. Ruoka tuli syötyä, ei se pahaa ollut, mutta ei nyt niin hyvääkään. Nyt vaan odotellaan sitä painajaista!

Palailtiin LCBO:n kautta hotellille ja sitten täälläkin alkoi satamaan lunta. Hotellissa ei ole moittimista. Tilava huone kahdella leveällä parisängyllä ja kirkko-näkymällä. Kirkonkello lyö tasatunnein, mutta hyvin vaimeasti se meidän huoneeseen kuuluu. Nyt tämä meidän alkuilta on kulunut, että O katsoo sääkanavaa, P pelaa pallopeliä ja minä päivitän blogia.

Aamu olisi tarkoitus aloittaa uinnilla, ellei sitten jo illalla innostuta altaaseen. Lumisade on jo lakannut ja huomiseksi lupaa komeaa matkasäätä siirtymätaipaleelle Sault Ste. Marieen. Torstai, se onkin sitten kaikkea muuta, kuin toivoa täynnä. Koko reissun pisin siirtymätaival ja lupailee älytöntä lumipyryä! Noh, toteutetaan kuitenkin äitin hyvää ohjetta. Kanadan Aino oli nimittäin huolehtinut, että miten me pärjätään ja ajetaan, jos on huono keli. Äiti oli sanonut, että - "Nehän on lomalla! Jos eivät pääse etteenpäin, niin palatkoon takas! Turhaa kai me sitä murehitaan!". Näihin kuviin ja tunnelmiin... :)

NEMOA ETSIMÄSSÄ

Aamu meni vanhalla kaavalla. Ei raportoitavaa. Kymmeneltä Bruce vei meidät Port Creditiin GO-junalle. Päräytettiin Torontoon ja käveltiin CN-Towerin juurella olevaan uuteen aquariumiin. Ripley's Aquarium of Canada on avattu viime vuonna, eikä meistä kukaan ollut käynyt siellä aiemmin. Paikka oli ihan näkemisen arvoinen. Minä en siitä runoile sen enempää, vaan laitan muutaman kuvan...

Aquariumista suunnattiin Yonge Streetia ylös aina Hard Rock Cafeen asti. Matka oli pitkä ja jäätävän kylmä! Muutama aste pakkasta ja todella kylmä viima. Minä se osaan valita nämä kesälomakelit! Silti siellä tallusteli vastaan muutama jannu shortseissa ja t-paidassa! Noh, me syötiin hyvin ja tehtiin ensimmäiset pakolliset ostokset myymälän puolella. Siirryttiin kadun yli Toronto Eaton Centreen ja jatkettiin kauppojen kiertämistä. En tiijä... onkohan meissä joku virus, kun kukaan meistä ei ostanut yhtään mitään!
Palailtiin Yongea takaisin alaspäin ja ilma tuntui hieman lämmenneen. Poikettiin Tim Hortonsille kahville ja saatiin ehkä huonointa palvelua koskaan Kanadassa. Oli pikkasen elämäänsä kyllästynyt tyyppi tiskin takana. Kaiken vielä kruunasi se, että siellä oli vain muutama istumapaikka. Keskeisellä paikalla istui joku Tsing Hai Vong, joka naputteli Blackberryllään jotain sudokua, eikä edes syönyt mitään. Änkesin sen viereen istumaan ja pian toiseltakin puolelta vapautui yksi paikka. Sanoin Päpille, että nyt käytetään supisuomalaista motitustaktiikkaa. Päpi istui toiselle puolelle, minä olin toisella ja Outi tulppas selustan tukkoon. Sitten ku me alotettiin keskustelemaan Tsing Hai Vongin yli selevällä suomenkielellä, että suklaamunkin muruset vaan suusta lenteli! Eipä se kauan siinä kestäny, kun pakkas romunsa ja murtautui motituksesta ulos.
Front Streetillä koluttiin vielä jokunen paikka ennen kuin siirryttiin Union Stationin uumeniin. Siinä vaiheessa aurinko hetkittäin jopa lämmitti. Harvinaisesta tapauksesta on ohessa todisteena kuva...

Sen verran se kylmä päivällä koetteli, että piti taas illalla saunoa kunnolla. Nyt nukutaankin piiiiiiiitkät yöunet ja lähdetään aamulla reippaina kohti pohjoista! Jospa me sieltä löydettäis vielä kylmempi paikka...