FREEEEEEDOM !!!

Nyt se on sitten alkanut tämä meidän reissu ihan oikeesti. Sijainti on Radisson Hotel, Sudbury, Ontario. Aamulla nykästiin puurot kitusiin, lyötiin kamppeet kasaan ja painettiin kaasua! Ensimmäiset 100km meni aivan käsikirjoituksen mukaan ja sitten alkoi satelemaan lunta. Sade ei ollut sakeaa, mutta loskaa kertyi tielle ja rapa lensi. Tätähän jokainen toivoo kesälomaltansa! Meidän Dodgessa on näemmä aika paskat pyyhkiänsulat, eikä haittais vaikka huomenna muistais lisätä pesunestettäkin.

Ei ollut tarkoitus ajaa Sudburyyn yhdellä istumalla, mutta kenelläkään ei ollut minkäänlaisia mielitekoja pysähtyä. Ei matkassa sinänsä mitään valittamista ollut, mutta ainahan se aurinkoinen keli olisi mukavampi. 40km ennen Sudburya taivas aukesi ja aurinko alkoi paistamaan.

Kurautettiin hotellin pihaan, kirjauduttiin sisään ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Hotellin kanssa saman katon alla on pieni ostoskeskus. Sieltä ei löytynyt kuin pikaruokapaikkoja. Ulostauduttiin ja uskaltauduttiin erääseen epäilyttävän näköiseen "Meksikolaiseen" ravintolaan. Ikkunassa mainostettiin Gluten Free Pizzas ja sisällä näytti olevan väkeä. Hieman kyllä vielä ulkonäkö epäilytti ja kun paikkakin sijaitsi Elm Streetillä. Nooh, sisustus oli kuin huonoimmista karvakäsipizzerioista ja se ryhmäkin siellä sisällä tais vetää läpi jotain taloyhtiön kokousta. Listalta ei löytynyt yhtään pizzaa, mutta jotain gluteenitonta kuitenkin... ehkä. Alkuruokana saatiin jotain, millä olivat varmaan kiehauttaneet edellisen päivän ruoantähteet padan pohjasta irti. Keittoa se kai oli. Nuo uskallikot nassutteli ne naamaansa, mutta mulla ei uponnut lusikallista enempää. Pääruokana otin kana fajitaksen ja nuo pirkot kans jotain siihen viittaavaa. Ruoka tuli syötyä, ei se pahaa ollut, mutta ei nyt niin hyvääkään. Nyt vaan odotellaan sitä painajaista!

Palailtiin LCBO:n kautta hotellille ja sitten täälläkin alkoi satamaan lunta. Hotellissa ei ole moittimista. Tilava huone kahdella leveällä parisängyllä ja kirkko-näkymällä. Kirkonkello lyö tasatunnein, mutta hyvin vaimeasti se meidän huoneeseen kuuluu. Nyt tämä meidän alkuilta on kulunut, että O katsoo sääkanavaa, P pelaa pallopeliä ja minä päivitän blogia.

Aamu olisi tarkoitus aloittaa uinnilla, ellei sitten jo illalla innostuta altaaseen. Lumisade on jo lakannut ja huomiseksi lupaa komeaa matkasäätä siirtymätaipaleelle Sault Ste. Marieen. Torstai, se onkin sitten kaikkea muuta, kuin toivoa täynnä. Koko reissun pisin siirtymätaival ja lupailee älytöntä lumipyryä! Noh, toteutetaan kuitenkin äitin hyvää ohjetta. Kanadan Aino oli nimittäin huolehtinut, että miten me pärjätään ja ajetaan, jos on huono keli. Äiti oli sanonut, että - "Nehän on lomalla! Jos eivät pääse etteenpäin, niin palatkoon takas! Turhaa kai me sitä murehitaan!". Näihin kuviin ja tunnelmiin... :)