PITKÄ SIIVU

Tänään heräsin siihen, että Outi ähisi ja huokaili. Kysyin, että -"Synnytätkö?". O sanoi, että -"En, ku nukun karhun kainalossa!". Päpi oli kääntynyt melkein Outin päälle ja alkanut päästelemään eläimellisiä murahduksia. Kello oli kuusi. Päätettiin herättää nukkuva karhukin ja suunnattiin suihkun kautta aamupalalle. Syötiin saksalainen aamupala. (Pelmahdettiin paikalle kuin heinäsirkat, tyhjennettiin pöydät ja häivyttiin taskut täynnä!). Kahdeksalta istuttiin jo autossa ja käänneltiin Dodgen nokkaa kohti Thunder Bayta. Yöllä piti tulla lumisade, mutta aamulla sateli vain kevyesti pakkaslunta ja tiet oli ihan ok.

Keli oli pilvinen, mutta hyvä ensimmäiset 200km. Meidät kaikki yllätti täysin reitin mäkiset maastot. Siis, yllätti positiivisesti. Jotenkin sitä vaan ajatteli, että kun järven rantoja ajellaan, niin se olisi pääsääntöisesti tasamaata. Hwy 17 kulkee Lake Superior Provincial Parkin läpi. Siellä Outi taas takapenkiltä sekotti pasmat. - "Nyt tuolla puussa istu joku kotka! Varmaan se sinun valkopäämerikotka?!" (Olen luetellut toivelistaa, mitä eläimiä ja lintuja olisi mukava nähdä livenä). Ja tietenkin O sanoi sen taas samaan flekmaattiseen sävyyn, että kesti hetken tajuta, polkasta liinat kiinni, varmistaa asia ja katella Dodgesta pakki. Kerkesin jonkin matkaa pakittaa, kun takaa tuuppasi näkyviin Make. Make on Mack, siis rekka. Jokainen joka on katsonut Autot-elokuvan, tietää Maken. Minulle kylläkin kaikki "nokkamallin" puoliperävaunuveturit on makeja, merkistä riippumatta. Kuitenkin, takaisin siihen Outin lintuun. Kiireesti auto sivuun, että Make pääsee ohi ja silloin O sanoi, että lintu vaihtoi paikkaa. Huomasin sen vasta, kun se lähti kallion suojasta lentoon. Yritin napsia kuvia, mutta eee onnistunu! Damn! Juuri, kun oltiin jatkamassa matkaa huomattiin Päpin kanssa, että jokin iso lintu lensi rannan puolelle puuhun. Ajoin hieman eteenpäin ja siellähän se oli! Yritin ottaa kuvia, mutta oksia oli liian paljon edessä ja matka oli pitkähkö. Sen kuitenkin huomasin zoomaillessani, että niitä olikin kaksi! Siirsin autoa varovasti eteenpäin ja johan lopulta löytyi korkeampi paikka, josta sain muutaman kuvan. :)

Ensimmäinen vastaan tullut "kaupunki" oli Wawa. Paikka oli, kuin suoraan Villi Pohjola TV-sarjasta, vain ratsupoliisi puuttui. Purastiin evästä ja kahvit - yllätys, yllätys!, Tim Hortonsilla. Lumisade sakeni hieman ja tiellä oli jo paikkapaikoin vahvastikin lunta ja sohjoa. Seuraavat parisataa kilometriä ajeltiinkin sitten aika iisisti. Pysähdyttiin White Riverissä, joka mainostaa olevansa Ontarion kylmin paikka ja Nalle Puhin kotikylä. Ainakin ensimmäinen väite on legenda, enkä tuohon toiseenkaan väitteeseen ole sen tarkemmin perehtynyt.

Kaksisataa kilometriä ennen maalia tiet olivat jo taas ihan sulia. Matkanteko luisti ja odotettiin, että milloin se moose tulee näyttäytymään, kun se on vielä näkemättä. Noille malttamattomille lupailin, että viiden jälkeen niitä voi jo näkyä. Kelloahan sitä sitten kytättiin ja lähempänä puoli kuutta näkyi ensimmäinen!

Näettekö? Tuolla se puskassa seisoo! Näille ronkeleille se ei vaan kelevannu, ku pitäis kuulemma olla elävä.

Noooh, kuuden jälkeen saavuttiin kuitenkin perille. Nyt vois melkeen sanoa olevansa isiensä mailla. ;) Pappa oli nimittäin täällä Port Arthurissa yhdeksän vuotta (1926-35) poikamiehenä ollessaan. Huomenna, kun on KOMEA AURINKOINEN PÄIVÄ mennään tutustumaan kaupunkiin ja pidetään silmät auki, milloin tulee Nurkkasten näköisiä vastaan.