torstai 17. huhtikuuta 2014

MITÄHÄN TÄHÄN SANOIS...?!

Tänään ei tapahtunut mitään. Ei raportoitavaa.

Noh, lyhyesti... Minulla yrittää flunssa päälle. Aamupalaksi Finrexiniä ja Buranaa. Sitten vielä Buranaa. Päätettiin kuitenkin käydä katsomassa ne Destiny USA:n outletit, että jos jotain löytyis. Outi laitettiin ostoskaranteeniin. Lopputuloksena Outilla oli kaikkein isoimmat ostokset pois lähdettäessä.



Dodgen keula kohti Kanadan rajaa. Matkalla ei näkynyt mitään. No, joo.. niitä kotkia, niitä oli kyllä. Matkan kohokohta oli varmaankin, kun yritin tankata. Ensimmäinen asema ei antanut kummastakaan mittarista mitään. Kyseli kyllä tyhmiä, mutta pistoolin kärki pysyi kuivana. Sitten Gulfille ja sama homma! Pääsin jutuissa pikkaisen pidemmälle, hyväksyi ainakin kortin. Siirtyminen kolmannelle vieressä olevalle asemalle. Kone kyseli taas kaiken mahdollisen. Yritti myydä autonpesua ym. Vastalin kaikkeen mahdolliseen, eikä siltikään bensa virrannut. Yritin vielä kerran. Sitten, kun olin kuittaillut kaikki Facebook tykkäyksetkin, niin alkoi menovettä liruttaa. -1C ja hyytävä viima tekivät tankkauksesta taas muistettavan.

St Lawrence Riverin ylittävä silta oli korkea ja sieltä olisi ollut komeat maisemat. Eipä niitä vain voinut vauhdissa kuvata. Sen verran vaikutti kapealtakin, että piti koittaa pääsääntöisesti katsoa eteenpäin.



Rajalla tuhlattiin kaikki viimeiset dollarit duty free-myymälässä. Hyvin oltiinkin rahavaramme jaettu, kun ei tehnyt tiukkaakaan. Kaikki tarvittavat ostokset saatiin tehtyä ja minullakin jäi 26senttiä vielä käyttämättä.
Sitten olikin edessä taas rajanylitys. Oltiin rajalla viiden aikaan iltapäivällä ja jouduttiin oikein jonottamaan.


Setä kyseli meiltä tyhmiä ja me vastailtiin. Ehkäpä pari minuuttia siinä meni, kun päästi meidät menemään.
Kohta tulikin sitten toinen samanlainen komea ja korkea silta. Taas olisi ollut komeat maisemat...



Majoitutaan tämä yö Kingstonissa. Ennen hotellille tuloa ajeltiin keskustaa ristiin rastiin. Mukavan näköinen pieni kaupunki. Jotenkin vaan melkein kolme viikkoa USA:ssa on jättänyt jälkensä. Esimerkiksi, ei millään osaa ajatella kylteissä näkyviä välimatkoja kilometreissä. Nopeusmittaria vilkaistessa hätkähtää, kun näkyy niin isoja lukemia. Jotenkin meissä kaikissa on aistittavissa pientä haikeutta. Aika on mennyt niin nopeaa, vaikka toisaalta viikon takaiset asiat tuntuvat tapahtuneen joskus muinaishistoriassa. Huomenna lähdetään kuitenkin takaisin Torontoon. Ainakin yksi pidempi pysähdys on tarkoitus tehdä ennen Ainolle ja Brucelle menoa. Ette varmaankaan arvaa mikä... ;)

3 kommenttia:

  1. Se alkaa olla lorun loppu lähellä, vielä yö pari ja kohti KOTIA
    REKE

    VastaaPoista
  2. Fort Henry! Siellä teidän pitää käydä!

    VastaaPoista
  3. Vanha totuushan on, että matkailu avartaa - nyt myös meitä "jäniksenä" matkustaneita. Kiitos, Katja ja kumppanit blogista + kuvista. Päivi - tarvitsisitkohan lomaa, että toipuisit lomasta? ;) . Outi ja pieni salamatkustaja: hienosti olette tainneet jaksaa :) Pari yötä teillä taitaa vielä olla reissua jäljellä - ottakaa irti kaikki mahdollinen ja vielä lisää toinen mokoma! Toivottelen teille kaikille mukavia hetkiä loppulomallenne ja turvallista kotimatkaa sitten lauantaina. t.Marjaana

    VastaaPoista