NIX-NAX VAAN! ;)

Se on bye-bye Chicago! Parkkikselle kävellessä meidän frendi, se sama pummi oli istumassa kadun kulmassa. Huuteli sieltä meille hyvää matkaa. Pakattiin kassit autoon ja Outi kävi vielä tyhjentämässä taskustaan kaikki kolikot sille. Chicagosta lähettiin, että kivet rattaista napsu!

Navilla oli yllättäen taas oma elämä. Eipä me sitä muutenkaan aiottu kuunnella. Pari pitkää päivää lyntättiin katuja ja ajettiin bussilla, niin oli jo selvää mihin suuntaan lähdetään. Sen verran oli mielessä "koukata", että ajettais 55-tietä, joka on entinen Route 66. Ajoin Michican Avea etelään ja odottelin, että 55:en kyltit tulee jossain kohtaa vastaan. Lopulta usko loppui ja käännyttiin kohti 90/94 tietä. Sitten motarilla olikin jo tietullit, eikä viitsitty palata takaisin. Myöhemmin tutkittiin kartasta ja Turisti-Päpin kuvista, että oltiin tietämättämme todennäköisesti ajettu vanhaa Routee 66:ta vajaan kilometrin pätkä.

Matka kohti Detroitia oli tylsä. Lukuun ottamatta niitä satoja raatoja tien varrella. Oli pesukarhuja, peuroja, opossumeja, murmeleita ja muutama kalkkuna (tai se Outin talkkuna). Poikettiin Ann Arborissa ostariin. Ajateltiin käydä katsomassa se Meijer, kun nimi oli niin tuttu. Sehän oli paikallinen Halpa-Halli, mutta sieltä löytyi vaikka mitä. Pääsin kassoista läpi, niin O tuli minua jo vastaan, kun Päpi oli vielä mennyt takaisin kaupan puolelle. Siinä meidän kohdalla oli kampaamo. Olin sanonut jo monta päivää sitten, että pitäisi päästä parturiin. Outilla oli vähän sama mieliteko. Oltiin silloin muistaakseni Milwaukeessa, kun O nauroi, että haluaa olla kyllä kuulemassa, kun minä selitän kampaajalle miten ja mistä leikataan. Sanoin, että sehän on helppo homma! -"Little bit here and little bit there, nix-nax!" ;) Päpiä ei näkynyt, niin puhuin Outin tulkiksi ja astuttiin sisään. Minut ohjattiin heti jakkaralle ja jotakuinkin noilla edellisillä ohjeilla tyttö alkoi töihin. Kohta Outi kysyi toiselta tätiltä, että olisiko hänellekin aikaa. Aikaahan oli ja ei muuta kuin jakkaralle. Sain vielä selitettyä tytölle puoleksi pantomiimillä, että leikkaa epätasaisesti, repimällä ja tajushan se. Päpikin osui lopulta paikalle. Näki ikkunan läpi, että istutaan kampaamossa. Minun hiusten leikkuu maksoi kokonaiset 13$, eli 10,45€. Outille leikattiin kokonaan uusi malli ja hinta oli sama! 

- THANKS TO GREAT CLIPS, SALINE MEIJER, ANN ARBOR, MI! :)

Ann Arborista jatkettiin matkaa Detroitiin. Meidän pysähdyksen aikana oli alkanut sadella hieman vettä. Lentokentän kohdalla näki oikein hyvin, että enemmän on kaupungista tulijoita, kuin menijöitä ja sehän meille passas. 

Hotelliin oli todella helppo ajaa. Kasinohotelli sijaitsee downtownin ulkopuolella. Ajettiin auto parkkitalon katolle ja kirjauduttiin sisään. Saatiin huone 13. kerroksesta. Kaupungin valot loistavat alapuolella ja huone on todella mukava. Ensimmäistä kertaa ikinä, meillä on nyt myös erikseen "pystysuihku"! Lisäksi kylpyhuoneessa amme ja erillinen wc. - Lukeekohan ne täällä mun blogia?!! Parkkikin oli nimittäin ilmainen.

Tämä kaupunkihan on muuten USA:n "mustin", vai pitäiskö sanoa värillisin ja nykyään kaupungin konkurssin jälkeen myös vaarallisin. Se jotenkin näkyykin ympäristössä. Hotellin hississä pelattiin Outin kanssa Speden Spelien "Musta vai punainen kortti-peliä". Aina kun hissi pysähtyi kerrokseen, arvattiin tuleeko musta vai punainen kortti, kun hissin ovet aukeavat. Vaikuttais, että musta on valttia. Kuten jo eilen sanoin, jotenkinhan sitä pitää ihmisen ihtiään viihdyttää. 

Kaijalle tiedoksi, käytiin me myös syömässä. Hotellissa on monta eri ravintolaa. Käveltiin "ravintolatasolle" ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. Miltähän minusta tuntuu huomenna tuolla kasinolla?! Huomennahan me juhlistetaan iltaa We Will Rock You-musikaalin merkeissä Fisher Theatressa. Sieltä palattuamme on kyllä pakko käydä triplaamassa matkarahat kasinolla! Isän tyttö ku oon, niin en aio hävitä!