lauantai 5. huhtikuuta 2014

TULIMME RAPAKON TAA, AIKAAN PAHIMPAAN...

"...Se yö oli kylmin kaa-aa-ai, kotiseudulla dollarin". Herättiin kaupungin surkeimmasta hotellista, eikä aiheuttanut -"Jaba-daba-duu"-huutoja, kun avattiin verhot! Olihan sitä lunta tullut, vaikka koitin noita lohduttaa edellisenä iltana, että aina ne amerikkalaiset liioittelee, kun varoittelivat snowstormista.



Meni vähän etusivu uusiksi, kun oli tarkoitus vielä tutustua paremmin Hancockiin ja Houghtoniin. Aamupala naamariin, kaivoin auton esille ja keula kohti etelää. Ajomatkaa oli edessä 345km. Ensimmäiset vilunväristykset saatiin kilometrin ajamisen jälkeen, kun vastaan tallusti nuorimies kiltissä ja t-paidassa. Hetken matkaa keli oli siedettävä, mutta sitten alkoi Keweenaw baylta puhaltaa lunta vaakatasossa.



Sata kilometriä taivallettiin tuulessa ja tuiskussa. Minulle tuli outo mieliteko kuvata teille siellä tien varressa lomaraportti "Mauno Ahonen-tyyliin". Outikin lupasi tulla tuiskuun kuvaamaan. Ei vaan yksinkertaisesti löytynyt turvallista paikkaa pysähtyä, kun lunta oli paksusti tiellä ja näkyvyys pahimmillaan 20m.

Vähän ennen Chrystal Fallsia keli selkeni ja nähtiin taas tuttuja kylttejä. Oli niitä aiemminkin, mutta ei tehnyt mieli hidastella, saati pysähtyä. Nyt kuitenkin nähtiin ensimmäinen kyltti oikein etunimellä varustettuna.



Sitten me nähtiin Outin sanoin kalakkunan sukulainen, talakkuna! Iso kanalintu, ei kuitenkaan kalkkuna, mutta hyvin lähellä sitä. Tepsutteli hangella, eikä keretty kuvata, kun paineli jo piiloon pusikkoon.

Lähestyttäessä Green Bayta, sade muuttui vuoroin jääksi, vedeksi, rännäksi ja lumeksi. Tiet oli kuitenkin suolattu ja sulia. Annettiin ramppan kalakattaa ja jossain vaiheessa tajuttiin, ettei pelloilla ole enää lunta. Ei tiedetä missä lumiraja oli, mutta täällä lunta on enää pikkaisen jossain parkkipaikkojen laitamilla.


Nyt meillä on tosi mukava huoneistohotelli. Saatiin taas pestä pari koneellista pyykkiä, niin pärjätään. Ruokapaikkakin löytyi vierestä, kun pizzeria mainosti gluteenittomia tuotteita. Mama Oudi on muutenkin taas iskussa. Sillä on näläkä koko ajan! :) Huomiseksi on luvannut komeaa säätä. Katsellaan vähän kaupunkia ja sitten siirrytään 200km etelämmäksi, Milwaukeehen.

Matka on nyt puolessa välissä. Kaksi viikkoa sitten lähdettiin reissuun ja kahden viikon kuluttua meidän pitäisi taas istua koneessa. Nyt aletaan vaan metästämään niitä lämpimiä kelejä. Olen luvannut pirkoille, että vielä meidänkin lomalla mittari näyttää 25 astetta. Tarkoitan nyt celsiuksia ja ennen kaikkea plussaa. Farenheiteissa tälläkin hetkellä mittari näyttää +30 astetta.

4 kommenttia:

  1. Huomenta huomenta :) saatiin äsken vähän ylim. sydänmentykytyksiä ku pötköteltiin petissä ja luettiin uutisista että euro jaskan päävoitto on tullu suomeen, hui! kiirellä koneelle ja tarkastamaan veikkauksen pelitilitilanne ja sehän oli ku oliki karttunu :D en tosin tiiä jätänkö jemmaan pahanpäivän varalle vai ostasko jotain kivaa.. korkoa se tuskin siellä kasvaa ;)
    Siellä on taas säitä nakellu, näyttää tossa videossa ihan siltä ku sillon yks joulun alunen, ja hups ku olin kemoran kohalla ojassa, penkka vaan pölisi! se oli eka mutta tuskin vika törttöily penkin ja ratin välissä.
    Tänään juhlitaan, mää niin ootan Pulukkisen hurmuri poikia kylään (ja "vähän" niitä isonpiakin ;) ) johan siitä on 3vk ku on nähty. Niin ja jos tummu ja tuhariki innostuis ajelemaan ku Sepän mummu niitä niin oottaa.
    Inkanki oli puhe pesueineen pärräyttää huudeille,että hulinaa on tulossa, jospa se ottas Jaskajäppisenki mukaan pojille kaveriks.
    Mutta päivitelläänpä illalla lisää jos ollaan vielä tutkalla :)

    VastaaPoista
  2. Kiitti Kapu hyvästä blogista. Olen salamatkustajana seurannu matkaanne päivittäin. Niin ja toi Costner, se osu ja upposi ! Miepä jatkan kohti jäähallia kera korvamato- Vickyn.
    t: Nipa

    VastaaPoista
  3. Heti heräs epäilys, että olikohan ne vanahallapiialla vilunväristyksiä ku skottipojan näki!
    Jokseenki sai tarinasta semmosen kuvan, että teillä oli paska päivä. No niin oli täälläki paitti ilima mitä kommein. Meillä ku toi tietokoneyhteys alako temppuamaan. Ostettiin uus kone ja sama peli jatku. No sitte huomasivat Soneralla et meillä on hidas yhteys joten ei se voi toimiakaan mutta sitä me ei ymmärretty sen tädin kanssa et miten se on voinu pelittää tämän yheksän vuotta ihan moitteettomasti. Ei täti meinannu uskua et oon jopa kattonu elokuvia netin kautta kunnes pari viikko sitten se huomas lyödä liinat kiinni. No minä niille sanomaan et lyökää lisää tehoja linjoihin niin vastaus oli että ei voi! On niin vanahat piuhat talossa joten nyt sitte ootellaan et saatais joku nykyaikaisempi langaton versio niin ei tarvis olla tän IPadin varassa töissä.
    No parempaa viikkoa odotellessa. Kohta lähetään Janskin synttäreille ja sitte mökille joten palaillaan.

    VastaaPoista
  4. Väärin! Ei meillä täällä huonoja päiviä olekaan. Keli oli vaan hetkittäin niin surkea, että aiheutti naurunpurskahuksia ja riemunkiljahduksia. Täällä on aina jotain näkemistä, vaikka ei näkisikään eteensä. ;) Jokainen bensiksellä pysähtyminenkin on aina erilainen kokemus. Me oltiin tosi hyvällä päällä jokainen, että laulatti pitkin päivää. Johtui varmaankin osittain siitä, kun päästiin sieltä hirveästä hotellista tänne Green Bayn hotellin hellään huomaan. :)
    NIPA: Onpas mukava saada uusia lukijoita! Tuo Costner säväytti lopulta aika useaa. :D Outikin on kiitellyt minua pitkin päivää näistä korvamadoista. Tämä Vicky oli kyllä ihan kevyttä keittoa tästä minun tämänpäiväisestä repertuaarista.

    VastaaPoista