TAMA OLLA HJUVA PAIVA!

Aamu alkoi hienosti, -24C pakkasta! Katselin sääkanavaa ja odottelin, että pirkot herää ja voin kertoa ilouutiset. Ennen seitsemää skypetettiin jo Inkan kanssa ja puoli kahdeksan maissa mentiin aamu-uinnille. Uinnin jälkeen skypetettiin vielä Hennan ja Alisan kanssa. Sitten lyötiin kamppeet päälle ja käveltiin Tim Hortonsille aamupalalle. Tim Hortonsilla on menossa kilpailu, jossa mukin reunan alta voit voittaa palkinnon. Päpi voitti... donitsin!  - LEEEE! Katja siis sai jälkkäriksi vielä suklaadonitsin. :)

Pakkanen laski nopeasti ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Loistava ajokeli! Kyllä tuo keli vaan vaikuttaa mielialaan. Oltiin kaikki hyvällä päällä ja matkanteko luisti. Bongailtiin uusia ihmeellisiä kylttejä, ihmeteltiin asumuksia ja latoja, joissa heinät varmasti kuivuu.

Tuttujakin kylttejä tuli vastaan jossain ennen Espanolaa. Kaikkialle se suomipoika kerkiää...

Jossain puolimatkassa tuli taas ihan uusi varoituskyltti vastaan. Heitin Outille villin veikkauksen mistä se varoittelee. Veikkaus osu ja uppos, - naps ja kops! :)

Amishi-asuinalueita näytti olevan pitkin matkaa ja ajettiin useampien vankkureiden edelle. Amishien elämään voit tutustua klikkaamalla tästä linkkiä: Amissit

Olipa matkan varrella Mama Oudillekin ihan oma kyltti! Oli ihan pakko vetää sivuun ja kuvata se.

Sitten kun alkaa tapahtumaan, niin sitten tapahtuu. Ensiksi huomasin peuran pellolla. Vedin sivuun, että saan kuvan ja samalla huomasin toisenkin lähempänä tietä. Olihan meillä sitten hyvä mieli, kun edellisellä Kanadan reissulla ei nähty oikeastaan paljon mitään elukoita.

Noh, sitten vähän ennen Sault Ste. Marieta Outi sanoi aika flekmaattisesti takapenkiltä, - "No, nyt tuolla seiso joku v*tn susi". Siis, SUSI?!! Päpikin sanoi kerenneen nähdä sen. Minä tenttasin niitä ihan tuskassa ja pyöräytin heti tilaisuuden tullen auton ympäri. Ja joo, siinä oli U-käännöksen kieltävä merkki ja joo, poliisi oli tulossa siinä alle sadan metrin päässä. Hätä ei lue lakia! Siinä oletetulla kohdalla oli kaistojen välissä korkea valli, eikä sen yli nähty. Toinen uukkari kauempana ja äkkiä takaisin oletetulle paikalle. Minä väänsin melkein itkua, että oliko varmasti susi? Oliko se vapaana? Seisoko se? Oliko se kaukana tiestä? Näkikö Päpi varmasti sen kans? MIKS MINÄ EN SITÄ NÄHNYT?! Päästiin kohdalle ja siellähän se oli! Hätäisesti kerettiin autosta muutama kuva nappaamaan, ennen kuin se jolkotteli puskaan. \o/

Matkaa siitä paikalta oli 8,7km meidän hotellille. Elikkäs, ihan kylän pinnassa. Outi kysyi jonkin ajan päästä, että - "Mikä kysymys se oli, että oliko se vapaana?! Hihnassako ajattelit sen olevan?" No, kävi vaan mielessä, että tässäkin maassa voidaan tarhata vaikka mitä, vaikka koirasusia. No, joka tapauksessa, kyllä tämä jolokotteli ihan vapaana, se tuli nyt nähtyä kolmen akan voimin. :) HIENO PÄIVÄ!

Nyt ollaan hotellissa ja ikkunasta näkyy amerikka! Hotelli sijaitsee jokivarressa ja joessa kulkee Canadan ja USA:n raja. Huomenna tästä suunnataan kuitenkin vielä ylemmäs Superiorin rantaa kohti Thunder Bayta. Yöllä pitäisi alkaa lumisade, mutta ei se vaikuta niin pahalta, kuin ensin lupailtiin. 700km siirtymätaival, mutta aikaahan on, kun ollaan lomalla!

FREEEEEEDOM !!!

Nyt se on sitten alkanut tämä meidän reissu ihan oikeesti. Sijainti on Radisson Hotel, Sudbury, Ontario. Aamulla nykästiin puurot kitusiin, lyötiin kamppeet kasaan ja painettiin kaasua! Ensimmäiset 100km meni aivan käsikirjoituksen mukaan ja sitten alkoi satelemaan lunta. Sade ei ollut sakeaa, mutta loskaa kertyi tielle ja rapa lensi. Tätähän jokainen toivoo kesälomaltansa! Meidän Dodgessa on näemmä aika paskat pyyhkiänsulat, eikä haittais vaikka huomenna muistais lisätä pesunestettäkin.

Ei ollut tarkoitus ajaa Sudburyyn yhdellä istumalla, mutta kenelläkään ei ollut minkäänlaisia mielitekoja pysähtyä. Ei matkassa sinänsä mitään valittamista ollut, mutta ainahan se aurinkoinen keli olisi mukavampi. 40km ennen Sudburya taivas aukesi ja aurinko alkoi paistamaan.

Kurautettiin hotellin pihaan, kirjauduttiin sisään ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Hotellin kanssa saman katon alla on pieni ostoskeskus. Sieltä ei löytynyt kuin pikaruokapaikkoja. Ulostauduttiin ja uskaltauduttiin erääseen epäilyttävän näköiseen "Meksikolaiseen" ravintolaan. Ikkunassa mainostettiin Gluten Free Pizzas ja sisällä näytti olevan väkeä. Hieman kyllä vielä ulkonäkö epäilytti ja kun paikkakin sijaitsi Elm Streetillä. Nooh, sisustus oli kuin huonoimmista karvakäsipizzerioista ja se ryhmäkin siellä sisällä tais vetää läpi jotain taloyhtiön kokousta. Listalta ei löytynyt yhtään pizzaa, mutta jotain gluteenitonta kuitenkin... ehkä. Alkuruokana saatiin jotain, millä olivat varmaan kiehauttaneet edellisen päivän ruoantähteet padan pohjasta irti. Keittoa se kai oli. Nuo uskallikot nassutteli ne naamaansa, mutta mulla ei uponnut lusikallista enempää. Pääruokana otin kana fajitaksen ja nuo pirkot kans jotain siihen viittaavaa. Ruoka tuli syötyä, ei se pahaa ollut, mutta ei nyt niin hyvääkään. Nyt vaan odotellaan sitä painajaista!

Palailtiin LCBO:n kautta hotellille ja sitten täälläkin alkoi satamaan lunta. Hotellissa ei ole moittimista. Tilava huone kahdella leveällä parisängyllä ja kirkko-näkymällä. Kirkonkello lyö tasatunnein, mutta hyvin vaimeasti se meidän huoneeseen kuuluu. Nyt tämä meidän alkuilta on kulunut, että O katsoo sääkanavaa, P pelaa pallopeliä ja minä päivitän blogia.

Aamu olisi tarkoitus aloittaa uinnilla, ellei sitten jo illalla innostuta altaaseen. Lumisade on jo lakannut ja huomiseksi lupaa komeaa matkasäätä siirtymätaipaleelle Sault Ste. Marieen. Torstai, se onkin sitten kaikkea muuta, kuin toivoa täynnä. Koko reissun pisin siirtymätaival ja lupailee älytöntä lumipyryä! Noh, toteutetaan kuitenkin äitin hyvää ohjetta. Kanadan Aino oli nimittäin huolehtinut, että miten me pärjätään ja ajetaan, jos on huono keli. Äiti oli sanonut, että - "Nehän on lomalla! Jos eivät pääse etteenpäin, niin palatkoon takas! Turhaa kai me sitä murehitaan!". Näihin kuviin ja tunnelmiin... :)

NEMOA ETSIMÄSSÄ

Aamu meni vanhalla kaavalla. Ei raportoitavaa. Kymmeneltä Bruce vei meidät Port Creditiin GO-junalle. Päräytettiin Torontoon ja käveltiin CN-Towerin juurella olevaan uuteen aquariumiin. Ripley's Aquarium of Canada on avattu viime vuonna, eikä meistä kukaan ollut käynyt siellä aiemmin. Paikka oli ihan näkemisen arvoinen. Minä en siitä runoile sen enempää, vaan laitan muutaman kuvan...

Aquariumista suunnattiin Yonge Streetia ylös aina Hard Rock Cafeen asti. Matka oli pitkä ja jäätävän kylmä! Muutama aste pakkasta ja todella kylmä viima. Minä se osaan valita nämä kesälomakelit! Silti siellä tallusteli vastaan muutama jannu shortseissa ja t-paidassa! Noh, me syötiin hyvin ja tehtiin ensimmäiset pakolliset ostokset myymälän puolella. Siirryttiin kadun yli Toronto Eaton Centreen ja jatkettiin kauppojen kiertämistä. En tiijä... onkohan meissä joku virus, kun kukaan meistä ei ostanut yhtään mitään!
Palailtiin Yongea takaisin alaspäin ja ilma tuntui hieman lämmenneen. Poikettiin Tim Hortonsille kahville ja saatiin ehkä huonointa palvelua koskaan Kanadassa. Oli pikkasen elämäänsä kyllästynyt tyyppi tiskin takana. Kaiken vielä kruunasi se, että siellä oli vain muutama istumapaikka. Keskeisellä paikalla istui joku Tsing Hai Vong, joka naputteli Blackberryllään jotain sudokua, eikä edes syönyt mitään. Änkesin sen viereen istumaan ja pian toiseltakin puolelta vapautui yksi paikka. Sanoin Päpille, että nyt käytetään supisuomalaista motitustaktiikkaa. Päpi istui toiselle puolelle, minä olin toisella ja Outi tulppas selustan tukkoon. Sitten ku me alotettiin keskustelemaan Tsing Hai Vongin yli selevällä suomenkielellä, että suklaamunkin muruset vaan suusta lenteli! Eipä se kauan siinä kestäny, kun pakkas romunsa ja murtautui motituksesta ulos.
Front Streetillä koluttiin vielä jokunen paikka ennen kuin siirryttiin Union Stationin uumeniin. Siinä vaiheessa aurinko hetkittäin jopa lämmitti. Harvinaisesta tapauksesta on ohessa todisteena kuva...

Sen verran se kylmä päivällä koetteli, että piti taas illalla saunoa kunnolla. Nyt nukutaankin piiiiiiiitkät yöunet ja lähdetään aamulla reippaina kohti pohjoista! Jospa me sieltä löydettäis vielä kylmempi paikka...

SUNNUNTAI

Sunnuntaina simpulat aukesivat 04:30, joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Surffasin netissä, kuuntelin ilmastointikoneen pöhinää ja harjoitin väkisinmakuuta. Kohta tuli Outilta naapurihuoneesta viesti, että samat kuviot. Outin mukana matkustavalla jäniksellä tuntuu olevan kello enemmän sekaisin kuin meillä. Lisäksi sen vieruskaverilla oli joku isompi savotta menossa, kun sahas kuulemma taas siihen malliin. Outi tuli evakkoon minun huoneeseen, mutta eipä siitä nukkumisesta enää mitään kuitenkaan tullut.

Kahdeksan aikaan huudettiin (kirjaimellisesti!) Bruce ylös kahvinkeittoon. Aamupalalla ihmeteltiin taas oravia ja lintuja, jotka kulkivat takapihan lintulaudalla. Pienet ne on ihmetyksen aiheet, kun tulee tarpeeksi kauas kotoa.

Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Aamulla -8C! Päätettiin kuitenkin uskaltautua ulos ja suunnattiin rantaan. Positiivinen yllätys oli se, että Ontariojärvi oli sula. Järveltä puhaltava tuuli oli kuitenkin hyytävän kylmä. Napsittiin muutamat pakolliset kuvat ja suunnattiin puuston suojaan.

Rannan tuntumassa on Rattray Marsh, eräänlainen vesijättömaa. Kosteikkoalue, jonne on tehty ulkoilureittejä. Siellä taas Outilla heräsi usko nähdä vielä tällä reissulla pesukarhu. (Niille tiedoksi, jotka eivät seuranneet edellisen reissun blogia. Outi halusi nähdä pesukarhun ja minä sanoin, että -"VARMASTI näet, kun ollaan melkein kuukausi Kanadassa. Niitä on siellä joka paikassa"! No juu. - Näkemättä on vieläkin!).

Iltapäivällä meidät oli kutsuttu Lailalle ja Davelle illalliselle. Sinne tulivat myös Marja-Liisa ja Jeff lasten kanssa. Oli mukava nähdä talo nyt valmiina ja kyllä se olikin hieno! Ruokia en ala teille nyt luettelemaan, koska teille tulisi taas vaan paha mieli. ;) Sen vaan sanon, että eipä tarvinnut Outinkaan kärvistellä nälissään. Hienosti olivat huomioineet ja lähes kaikki ruoat olivat gluteenittomia. Aina löytyi ainakin Outille oma vaihtoehto. Loput keksit sai vielä kotipakettiin. Muutenkin, kun olen tuota meidän Brucea (Bruce taivaanlahja) kehunut, niin täytyy pikkaisen kehaista Ainoakin. Aino oli myös ostanut lauantaina erilaisia leipiä ja välipalakeksejä Outille, joten kyllä nyt pitäis tytön täällä pärjätä.

Nyt täällä on jo maanantai aamu ja kello kohta puoli kahdeksan. Illalla olin niin väsynyt, etten jaksanut enää blogia päivitellä. Jospa nyt lähtisin romistelemaan tuonne alakertaan, niin vois saada tällekin aamulle kahvit. Tänään meillä on tarkoitus mennä Torontoon. GO-juna lienee se turvallisin vaihtoehto. Siitä kuitenkin lisää sitten seuraavassa numerossa...

DAY ONE

Heräsin aamulla, eikä kyllä tullut ollenkaan yllätyksenä, että kello oli 02:35. Aina sama juttu! Unihiekka loppui, eikä olotilaa yhtään helpottanut, että naapurihuoneesta kuului tasainen kuorsaus. Mieleen hiipi ajatus, että taispa tulla piiiiitkä aamu. Onneksi täällä on nyt kuitenkin wifi, jolla pääsee nettiin. Suomessa kello lähenteli aamu yhdeksää, joten Facessakin roikkui jo porukkaa. Tarkistelin juorut, lueskelin lehdet ja kävin tarkistamassa blogin. Neljän jälkeen päätin vielä yrittää ja - kappas! Heräsin uudestaan vähän ennen seitsemää.

Bruce keitti meille aamupuurot ja kunnon kahvit. Aamiaispöydässä oli myös tuoreita mansikoita ja niitä uskomattoman mehukkaita appelsiineja. Meillä oli mukava hidas aamupäivä, eikä kiirettä minnekään. Yhdentoista aikaan hypättiin autoon ja kurautettiin Clarksoniin, koska Aino halusi näyttää meille siellä yhden kaupan. Palatessa pudotettiin Aino kyydistä ja jatkettiin matkaa Kanadan toiseksi suurimpaan ostariin Square Oneen. Nyt kyllä täytyy sanoa, että oli aika kullannut muistot tai paikka jotenkin muuttunut. Ensimmäisellä kerralla 2008 oltiin siellä kahdeksan tuntia. Toisella kerralla 2010 seitsemän tuntia ja nyt vain kolme tuntia! Minä en ostanut sieltä MITÄÄN! Outi löysi kuitenkin uimapuvun ja Päpi jotain pientä. Palatessa poikettiin vielä Port Creditissä Dollaramaan, missä ensimmäisenä huomio kiinnittyi valkoisena olevaan pihaan. Ei, se ei ollut lunta. Se oli suolaa! Reilusti suolaa kuivalla asfaltilla. Vaikutti lievästi sanottuna hätävarjelun liiottelulta.

Illalliseksi Bruce (jos ihmettelette miksi aina Bruce, niin Aino on jaellut ohjeita ja puhutellut vieraita) laittoi porsaan sisäfilettä, perunoita, keitettyä sipulia, salaattia ja sitä aina niin hyvää maissia. - Namsk! Ruoan jälkeen päästiinkin sitten jo saunaan. Saunominen veti niin raatoon, että eipä jaksanut kauan päätä kannatella, kun piti jo könytä yläkertaan. Nyt pitää vaan toivoa, että unihiekkaa riittäis kertakuormana sinne aamuun asti.

Niin, meinasipa unohtua, että lupasin blogissa kehua Outia. Outi on ollut tänään erityisen fiksu, kun minulla on välillä tuntunut siltä, että poljen dynamo päällä keskellä kirkasta päivää. Jospa se huomenna olisi kirkkaampi ajatuksenjuoksu, kun lupaa kirkkaampaa päivääkin.

HELSINKI - PARIISI - TORONTO

Porcupine Ave, Mississauga, Ontario, Kanada - Siinäpä se olis tämänhetkinen osoite. Aamulla Jarders haki meidät Puksulasta kyytiin ja vei meidät kentälle. Päpi sai "ensimmääsen varootuksen" jo mennessä Koivukylän kohdalla. Intoa täynnä, kuin ilimapallo innostui takapenkiltä lukemaan kaikki tienvarsikyltit. Piti sanoa, että nyt kyllä lopetat, ennen ku alotatkaan! :D Itse lento Pariisiin oli kevyttä keittoa ja kaikki meni bueno.

Pariisissa siirryttiin seuraavaan terminaaliin bussilla. Vaihtoaikaa oli yli kaksi tuntia, joten kerettiin käydä kahvittelemassakin ihan rauhassa. Lento Torontoon oli ihan täynnä. Meillä oli Outin kanssa vierekkäiset paikat, koska oltiin liikenteessä samalla varauksella. Päpin istumapaikka oli ihan erillään. Minä sanoin, että hyvvää se Päpille tekkee olla muutama tunti puhumatta. Outi epäili, että se kostautuu meille sitten Kanadassa, eikä se sulje suutaan moneen päivään. Ystävällisen henkilökunnan avulla jouduttiin kolmea palikkaa siirtämään, että Päpi loksahti meidän kanssa samaan penkkiriviin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun yritettiin Outin kanssa katsoa leffaa, niin sillä Outin vieruskaverilla oli aina jotain asiaa. Nooh, hyvä äitiliini siitä Outista vielä tulee. Se kaivoi kassista puhelimen ja sanoi Päpille, että "Haluatko pelata pallopeliä"?! No, sehän tepsi! Varmaan pari tuntia oli sitten ihan seesteistä.

Torontoon saavuttiin aikataulussa ja meitä oli vastassa aurinkoinen keli. Tullissa minua kuulusteltiin aika perusteellisesti. Erehtyi polonen vielä tivaamaan mitä teen työkseni. Nooh, nopea reaktio ja sihteerihän minusta tuli, - varsinainen Neiti Näpsä! Outin ilme oli siinä vaiheessa hieman hämmentyneen oloinen. Laukutkin saatiin, eivätkä edes ratsanneet meidän ruisleipiä, niin voitiin siirtyä autovuokraamon puolelle. Herzillä oli toooosi kiva setä. Pikkaisen se ihmetteli meidän ajokortteja ja varausta. Löytyihän meille lopulta auto. Ei ollut Jeep, oli Dodge! Lentokentältä osattiin lähteä ihan oikeaan suuntaan ja gps heräsi myös jossain vaiheessa. Muutama voimasana lipsahti siinä liikenteen seassa, mutta niin vaan osattiin perille. Suomenlippu liehui salossa, kun ajettiin pihaan. Nyt odotellaan talonväkeä konsertista kotiin. Brucen pitää tulla keittämään tuolla maailmanlopun myllyllä meille kunnon kahvit. Elikkäs, kaek män hyvin ja aamulla kohti uusia kohtaloita!

 

KYMMENEN TUNTIA!

Se on nyt lähtö lähellä! Viimeiset viikot (tai toivottavasti ei kuitenkaan ihan viimeiset) on mennyt lentäen. Reissua olen kerennyt miettimään oikeastaan vain siirtymätaipaleilla. Nyt kuitenkin uskaltaa jo olettaa, että aamulla istutaan koneessa. Jotenkin oon vetänyt tämän homman nyt ihan vasurilla. Edellisellä kerralla kaikki oli valmiina ainakin puoli vuotta aiemmin. Niin, onhan nytkin kaikki tärkeät asiat hoidettu ajoissa, mutta sellainenkin pikkujuttu, kuin rahanvaihto tapahtui maanantaina tai oikeastaan vasta tänään.
Pulukkinen, siis meijän Kaija tuntuu olevan ainoa joka jännittää matkaa, eikä se ole edes lähdössä mukaan.

Tänään kuitenkin nämä minun matkaseuralaiset valui tänne etelään. Lahdessa tehtiin vielä viimeiset hankinnat ja käytiin syömässä hyvin. Puksulassa sitten räjäytettiin laukut levälleen ja pähkäiltiin mitä on liikaa ja mitä on unohdettu. Aika hyvällä mallilla vaikuttais olevan. Hovikuski Jarikin saapui jo maisemiin, että on aamulla tomerana meitä noutamassa.

Kello herättää aamulla kuudelta, siis minulla. Nuo toiset aikoi nousta jo aiemmin. Kuorsaushan tuolta olohuoneesta tuntuukin jo kuuluvan. Sauna ja pitkä päivä on näemmä tehnyt tehtävänsä.