SUNNUNTAI

Sunnuntaina simpulat aukesivat 04:30, joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Surffasin netissä, kuuntelin ilmastointikoneen pöhinää ja harjoitin väkisinmakuuta. Kohta tuli Outilta naapurihuoneesta viesti, että samat kuviot. Outin mukana matkustavalla jäniksellä tuntuu olevan kello enemmän sekaisin kuin meillä. Lisäksi sen vieruskaverilla oli joku isompi savotta menossa, kun sahas kuulemma taas siihen malliin. Outi tuli evakkoon minun huoneeseen, mutta eipä siitä nukkumisesta enää mitään kuitenkaan tullut.

Kahdeksan aikaan huudettiin (kirjaimellisesti!) Bruce ylös kahvinkeittoon. Aamupalalla ihmeteltiin taas oravia ja lintuja, jotka kulkivat takapihan lintulaudalla. Pienet ne on ihmetyksen aiheet, kun tulee tarpeeksi kauas kotoa.

Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Aamulla -8C! Päätettiin kuitenkin uskaltautua ulos ja suunnattiin rantaan. Positiivinen yllätys oli se, että Ontariojärvi oli sula. Järveltä puhaltava tuuli oli kuitenkin hyytävän kylmä. Napsittiin muutamat pakolliset kuvat ja suunnattiin puuston suojaan.

Rannan tuntumassa on Rattray Marsh, eräänlainen vesijättömaa. Kosteikkoalue, jonne on tehty ulkoilureittejä. Siellä taas Outilla heräsi usko nähdä vielä tällä reissulla pesukarhu. (Niille tiedoksi, jotka eivät seuranneet edellisen reissun blogia. Outi halusi nähdä pesukarhun ja minä sanoin, että -"VARMASTI näet, kun ollaan melkein kuukausi Kanadassa. Niitä on siellä joka paikassa"! No juu. - Näkemättä on vieläkin!).

Iltapäivällä meidät oli kutsuttu Lailalle ja Davelle illalliselle. Sinne tulivat myös Marja-Liisa ja Jeff lasten kanssa. Oli mukava nähdä talo nyt valmiina ja kyllä se olikin hieno! Ruokia en ala teille nyt luettelemaan, koska teille tulisi taas vaan paha mieli. ;) Sen vaan sanon, että eipä tarvinnut Outinkaan kärvistellä nälissään. Hienosti olivat huomioineet ja lähes kaikki ruoat olivat gluteenittomia. Aina löytyi ainakin Outille oma vaihtoehto. Loput keksit sai vielä kotipakettiin. Muutenkin, kun olen tuota meidän Brucea (Bruce taivaanlahja) kehunut, niin täytyy pikkaisen kehaista Ainoakin. Aino oli myös ostanut lauantaina erilaisia leipiä ja välipalakeksejä Outille, joten kyllä nyt pitäis tytön täällä pärjätä.

Nyt täällä on jo maanantai aamu ja kello kohta puoli kahdeksan. Illalla olin niin väsynyt, etten jaksanut enää blogia päivitellä. Jospa nyt lähtisin romistelemaan tuonne alakertaan, niin vois saada tällekin aamulle kahvit. Tänään meillä on tarkoitus mennä Torontoon. GO-juna lienee se turvallisin vaihtoehto. Siitä kuitenkin lisää sitten seuraavassa numerossa...

DAY ONE

Heräsin aamulla, eikä kyllä tullut ollenkaan yllätyksenä, että kello oli 02:35. Aina sama juttu! Unihiekka loppui, eikä olotilaa yhtään helpottanut, että naapurihuoneesta kuului tasainen kuorsaus. Mieleen hiipi ajatus, että taispa tulla piiiiitkä aamu. Onneksi täällä on nyt kuitenkin wifi, jolla pääsee nettiin. Suomessa kello lähenteli aamu yhdeksää, joten Facessakin roikkui jo porukkaa. Tarkistelin juorut, lueskelin lehdet ja kävin tarkistamassa blogin. Neljän jälkeen päätin vielä yrittää ja - kappas! Heräsin uudestaan vähän ennen seitsemää.

Bruce keitti meille aamupuurot ja kunnon kahvit. Aamiaispöydässä oli myös tuoreita mansikoita ja niitä uskomattoman mehukkaita appelsiineja. Meillä oli mukava hidas aamupäivä, eikä kiirettä minnekään. Yhdentoista aikaan hypättiin autoon ja kurautettiin Clarksoniin, koska Aino halusi näyttää meille siellä yhden kaupan. Palatessa pudotettiin Aino kyydistä ja jatkettiin matkaa Kanadan toiseksi suurimpaan ostariin Square Oneen. Nyt kyllä täytyy sanoa, että oli aika kullannut muistot tai paikka jotenkin muuttunut. Ensimmäisellä kerralla 2008 oltiin siellä kahdeksan tuntia. Toisella kerralla 2010 seitsemän tuntia ja nyt vain kolme tuntia! Minä en ostanut sieltä MITÄÄN! Outi löysi kuitenkin uimapuvun ja Päpi jotain pientä. Palatessa poikettiin vielä Port Creditissä Dollaramaan, missä ensimmäisenä huomio kiinnittyi valkoisena olevaan pihaan. Ei, se ei ollut lunta. Se oli suolaa! Reilusti suolaa kuivalla asfaltilla. Vaikutti lievästi sanottuna hätävarjelun liiottelulta.

Illalliseksi Bruce (jos ihmettelette miksi aina Bruce, niin Aino on jaellut ohjeita ja puhutellut vieraita) laittoi porsaan sisäfilettä, perunoita, keitettyä sipulia, salaattia ja sitä aina niin hyvää maissia. - Namsk! Ruoan jälkeen päästiinkin sitten jo saunaan. Saunominen veti niin raatoon, että eipä jaksanut kauan päätä kannatella, kun piti jo könytä yläkertaan. Nyt pitää vaan toivoa, että unihiekkaa riittäis kertakuormana sinne aamuun asti.

Niin, meinasipa unohtua, että lupasin blogissa kehua Outia. Outi on ollut tänään erityisen fiksu, kun minulla on välillä tuntunut siltä, että poljen dynamo päällä keskellä kirkasta päivää. Jospa se huomenna olisi kirkkaampi ajatuksenjuoksu, kun lupaa kirkkaampaa päivääkin.

HELSINKI - PARIISI - TORONTO

Porcupine Ave, Mississauga, Ontario, Kanada - Siinäpä se olis tämänhetkinen osoite. Aamulla Jarders haki meidät Puksulasta kyytiin ja vei meidät kentälle. Päpi sai "ensimmääsen varootuksen" jo mennessä Koivukylän kohdalla. Intoa täynnä, kuin ilimapallo innostui takapenkiltä lukemaan kaikki tienvarsikyltit. Piti sanoa, että nyt kyllä lopetat, ennen ku alotatkaan! :D Itse lento Pariisiin oli kevyttä keittoa ja kaikki meni bueno.

Pariisissa siirryttiin seuraavaan terminaaliin bussilla. Vaihtoaikaa oli yli kaksi tuntia, joten kerettiin käydä kahvittelemassakin ihan rauhassa. Lento Torontoon oli ihan täynnä. Meillä oli Outin kanssa vierekkäiset paikat, koska oltiin liikenteessä samalla varauksella. Päpin istumapaikka oli ihan erillään. Minä sanoin, että hyvvää se Päpille tekkee olla muutama tunti puhumatta. Outi epäili, että se kostautuu meille sitten Kanadassa, eikä se sulje suutaan moneen päivään. Ystävällisen henkilökunnan avulla jouduttiin kolmea palikkaa siirtämään, että Päpi loksahti meidän kanssa samaan penkkiriviin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun yritettiin Outin kanssa katsoa leffaa, niin sillä Outin vieruskaverilla oli aina jotain asiaa. Nooh, hyvä äitiliini siitä Outista vielä tulee. Se kaivoi kassista puhelimen ja sanoi Päpille, että "Haluatko pelata pallopeliä"?! No, sehän tepsi! Varmaan pari tuntia oli sitten ihan seesteistä.

Torontoon saavuttiin aikataulussa ja meitä oli vastassa aurinkoinen keli. Tullissa minua kuulusteltiin aika perusteellisesti. Erehtyi polonen vielä tivaamaan mitä teen työkseni. Nooh, nopea reaktio ja sihteerihän minusta tuli, - varsinainen Neiti Näpsä! Outin ilme oli siinä vaiheessa hieman hämmentyneen oloinen. Laukutkin saatiin, eivätkä edes ratsanneet meidän ruisleipiä, niin voitiin siirtyä autovuokraamon puolelle. Herzillä oli toooosi kiva setä. Pikkaisen se ihmetteli meidän ajokortteja ja varausta. Löytyihän meille lopulta auto. Ei ollut Jeep, oli Dodge! Lentokentältä osattiin lähteä ihan oikeaan suuntaan ja gps heräsi myös jossain vaiheessa. Muutama voimasana lipsahti siinä liikenteen seassa, mutta niin vaan osattiin perille. Suomenlippu liehui salossa, kun ajettiin pihaan. Nyt odotellaan talonväkeä konsertista kotiin. Brucen pitää tulla keittämään tuolla maailmanlopun myllyllä meille kunnon kahvit. Elikkäs, kaek män hyvin ja aamulla kohti uusia kohtaloita!

 

KYMMENEN TUNTIA!

Se on nyt lähtö lähellä! Viimeiset viikot (tai toivottavasti ei kuitenkaan ihan viimeiset) on mennyt lentäen. Reissua olen kerennyt miettimään oikeastaan vain siirtymätaipaleilla. Nyt kuitenkin uskaltaa jo olettaa, että aamulla istutaan koneessa. Jotenkin oon vetänyt tämän homman nyt ihan vasurilla. Edellisellä kerralla kaikki oli valmiina ainakin puoli vuotta aiemmin. Niin, onhan nytkin kaikki tärkeät asiat hoidettu ajoissa, mutta sellainenkin pikkujuttu, kuin rahanvaihto tapahtui maanantaina tai oikeastaan vasta tänään.
Pulukkinen, siis meijän Kaija tuntuu olevan ainoa joka jännittää matkaa, eikä se ole edes lähdössä mukaan.

Tänään kuitenkin nämä minun matkaseuralaiset valui tänne etelään. Lahdessa tehtiin vielä viimeiset hankinnat ja käytiin syömässä hyvin. Puksulassa sitten räjäytettiin laukut levälleen ja pähkäiltiin mitä on liikaa ja mitä on unohdettu. Aika hyvällä mallilla vaikuttais olevan. Hovikuski Jarikin saapui jo maisemiin, että on aamulla tomerana meitä noutamassa.

Kello herättää aamulla kuudelta, siis minulla. Nuo toiset aikoi nousta jo aiemmin. Kuorsaushan tuolta olohuoneesta tuntuukin jo kuuluvan. Sauna ja pitkä päivä on näemmä tehnyt tehtävänsä.

25 PÄIVÄÄ (ja aika seesteistä).

On niin pitkästyttävä sunnuntai, että pakko päivittää blogia. Lupasin tässä kirjoituksessa kertoa matkaseuralaisistani, joten sen myös teen. Itseäni minun liene on turha esitellä...

Monella taholla on herättänyt ihmetystä matkamme ajankohta. Tässä teille kaikille selventävä syy. O.Salo ja jäniksenä matkustava tyyppi, jonka arvioitu laskeutumisaika on juhannuksena. Outinhan kanssa lyötiin kättä päälle jo viime keväänä, että reissuun lähdetään. Eräänkin kerran, kun suunnitelmat siirtyivät, sanoin Outille, että - "Kato sitten, että SINÄ et oo maha pystyssä, ku pitää reissuun lähteä!". - "No, ei oo pelekua!", sanoi meidän Mama Oudi. Itsenäisyyspäivän jälkeen sain tekstiviestin, -"Nyt kävi niin, että se meidän kevään Kanadanmatka taitaa vaihtua juhannus nyyttiin". Kerkesin kaks kertaa sanoa "kissa", ennen kuin Outi soitti, että voitaisko reissua kuukaudella aikaistaa, niin se voisi onnistua? Eikai minulla valtion virkamiehenä ollut siihen mitään valittamista, jos vaan lennot järjestyisi, - ja järjestyihän ne. Tällainen "off season" matkustaminen on toki helpottanut meidän matkasuunnittelua, sekä rahallisesti, että muutenkin. Oman jännityksensä toki tuo se, että saako Outi lääkäriltä lentoluvan ennen lähtöä ja saako se piräteltyä, ettei lapsesta tule kanadalaista, tai luoja varjelkoon jenkkiä!


Sitten tämä meidän nykyinen äitee! Päpi, joka oli lähdössä mukaan jo kolme vuotta sitten! Me kuitenkin päätettiin, että yksikään yli viiskymppinen ei meidän reissuun lähde! Eikä varsinkaan mitään äiti-lapsi piiriä perusteta! 24/7 lentokoneessa, autossa, hotellissa, kaupungissa... - EI VAAN TOIMI!! Me onnettomat Outin kans varattiin lennot joulun aatonaattona. Joo, sitten ku sitä pittää olla tämmönen lälly, niin Päpille varattiin lennot aattona! - Joulu ja ihmisillä hyvä tahto! Pukki toi sille sellaisen palaneen pergamentin, missä kehoitettiin olemaan oikeaan aikaan lentokentällä. Lisäksi jälkikirjoituksena pukki oli lisännyt oman tilinumeronsa kirjeen loppuun, ettei ihan överiksi menisi. Päpi, joka ei oo facessa, missä me Outin kans lähinnä kommunikoidaan, on vaan vilpittömästi onnellinen joka infosta minkä saa. Ilmoitin varanneeni liput Detroitissa Queen-musikaaliin, We will rock you! Päpi sanoi, - LEEEE!, eikä varmaan hajuakaan koko bändistä. Tällä porukalla nyt kuitenkin pyritään reissuun lähtemään. Tämä blogi voi loppua aika lyhyeen, jos tuo yks ei saa lentolupaa, mutta pitäkää peukkuja...

BLOGI AVATTU JA LÄHTÖÖN AIKAA 36 PÄIVÄÄ...

Matkavalmistelut ovat hyvällä mallilla. Lennot, auto ja hotellit varattu, lukuunottamatta kolmea yötä siellä Kalumeetin valtiossa. Nämä yöt todennäköisesti jäävätkin varaamatta. Seutu on sellaista, että halusin jättää meille enemmän liikkumisvaraa. Aluksi olikin tarkoitus varata majoitukset ennakkoon vain suurimmista kaupungeista, mutta hintataso yllätti positiivisesti ja tässä tulos.

Blogista löytyy matkareitti kartalla (kuvaa klikkaamalla), matkareitti "day by day" ja linkit varaamiini hotelleihin. Tutustu blogin runkoon ja ehdota ideoita blogin, niin ja tietenkin myös matkan suhteen. Kaikenlainen kommentointi on sallittua ja myös suotavaa. Sivuston oikeasta alanurkasta voit liittyä blogin lukijaksi. Liittyminen käy kätevästi esim. gmail-tunnuksilla. Pieni varoitus nyt vielä etukäteen. Kirjoitan blogia just sillä tyylillä, kun minua huvittaa! Minun mielestä teksti pitää olla kirjottajansa näköstä.

Ennen matkaa minulla ei välttämättä ole paljon teille kerrottavaa, mutta saan kyllä ilmoitukset kaikista tänne jätetyistä kommenteista ja vastaan kysymyksiin, jos sellaisia tulee. Pyrin kuitenkin vielä päivittämään kuulumisia kerran tai pari ennen lähtöä. Jospa sitten minun matkaseuralaisillanikin on sanansa sanottavana. Nyt laitetaan vaan sormet ja "jarpaat" ristiin, että kaikki menee putkeen ja päästään sinne lännelle.