Todellakin, kuten luvattiin Buffalossa satoi lunta! Suli kuitenkin heti maahan tullessaan. Nurmikolla ja katoilla lumi pysyi ainakin siihen saakka kun me nostettiin sieltä kytkintä. Yhdeltätoista suunnattiin taas Niagaralle. Ei kylläkään putouksille, vaan Fashion Outletiin. Elikkäs, kyseessä on merkkiliikkeiden keskittymä. Mallistojen hajakokoja ja "häntiä" edullisesti. Ei ollu heleppo paikka!
Minäkin raukka kävelin Outin perässä Guessin liikkeeseen ja retkahdin ostamaan helyjä. Sitten löysin sieltä kengätkin. Ne oli just minun mieleiset, vaan eipä löytynyt kokoa! Lähellä oli, etten sortunut vielä laukkuunkin taalojani tuhlaamaan. Tuo kenkäjuttu nostatti verenpainetta sen verran, ettei tehnyt mieli muuta kuin ulos!
Lähdettiin ajamaan tietä 104 kohti Rochesteria. Sehän kannatti! Kyllä nähtiin taas niin monenlaista. Ei oltais keretty perjantain lennolle, jos olisi pysähdytty kaikkea kuvaamaan. Tie kulki viini- ja hedelmäalueiden kautta. Välillä oli aina pieniä kyliä ja mitä ihmeellisempiä asumuksia. Välillä naurettiin, välillä kauhisteltiin.
Noilla takamailla on kyllä niin monenlaista romunkerääjää, että oikein harmittaa ajaa ohi. Sieltä löytyis monelle aarteita. Matkalla oli taas monin paikoin amishi-alueita. Eläimiä siellä ei taas vastaavasti näkynyt.
Jossain "keskellä ei mitään" huomattiin yhtäkkiä aika suuri Western wear-liike. Pyöräytin auton ympäri ja mentiin katsomaan. Suuri hirsirakennus oli täynnä stetsoneita, bootseja, vöitä, vyönsolkia ja cowboy-vaatteita. Sain päähäni joskus talvella, että olisi mukava ostaa aidot ja oikeat bootsit tältä reissulta. Aiemmin on nähty vain yksi erikoisliike, muistaakseni Minneapolisissa, mutta silloin ei ollut virtaa etsiä mieleisiä. Uskomatonta, mutta totta! Sieltähän löytyi minulle bootsit. Kyllä pikkuisen lievitti sitä aiempaa aharistusta.
Syracuseen tultiin joskus kuuden maissa. Kaupungin koko hieman yllätti meidät. Kehäteitä ja ramppeja oli, kuin isommassakin kirkonkylässä. Yhdessä rampissa meistä meinasi tulla slim-versio. Tai, ei meistä vaan meidän autosta. Navi käski ajaa erkanemiskaistalle, vaan sepä ei ollutkaan oikea kaista. Kaista loppui, vilkaisin peilistä ja takaa tuli vauhdilla Dodge Ram vetäen suurta kärryä perässään. Oikealla puolella oli betoniseinä. Siinä sitten polettiin jarrua ja vedettiin mahaa sisään, että sovitaan kaikki kulkemaan samasta reiästä. Voitte uskoa, että se ohittava yhdistelmä tuntui pitkältä! Eipä vaan silti tullut sylttyä vieläkään! :)
Tsekattiin itsemme hotelliin sisään ja lähdettiin kävellen syömään. Vähän matkan päässä näytti olevan hämyinen pubi, ihan meille sopiva. Olipa sitten pikkaisen pettävä ulkomuoto. Rafla oli melkein liian hieno meille. Minäkin tilasin littanaksi grillattua silitysrautaa (flat grilled iron) ja odottelin jännällä mitä sieltä tulee. Tulihan sieltä onneksi sonnia ja hyvääkin oli. Kun laskunmaksun aika tuli, lupasin maksaa sen. Lasku oli yli kahdeksankymppiä. Maksoin satasella ja ajattelin antaa tipin vasta kun saan vaihtorahaa. Tarjoilija toi vaihtorahoja neljäkymppiä ja häipyi paikalta. Käärin setelit taskuun, jätin sievoisen tipin ja suunnattiin reippain askelin ravintolasta ulos. Just sopiva hinta niin pienistä annoksista!
Nyt sitten olen vaan kirjoitellut blogia, ihaillut uusia bootseja ja suunnitellut vähän huomista reittiä. Huomenna olisi tarkoitus ylittää raja ja palata takaisin Kanadan puolelle. Kingstonissa ollaan vielä yksi yö ennen Ainolle ja Brucelle menoa. Vähhiin käy loma, ennen ku loppuu!
