---> ÄITINBAARIIN!

Lento Pariisista Suomeen meni kivuttomasti. Nukuttiin ehkä jopa 1,5 tuntia. Heräsin kunnolla, kun oltiin melkein Ahvenanmaan päällä. Sen mitä luomieni välistä näin Pariisia, näytti siellä olevan kesä.

Pienien unien jälkeen oltiin kuin eri ihmisiä. - Joo, Outikin! Koneessa tarjottu ruisleipä, vaikka se olikin kalkkunatäytteellä, maistui hyvälle. Höpöteltiin, katseltiin maisemia ja kohta jo kurvattiin Sipoon yllä nokka kohti Helsinki-Vantaata. Suomi ei kuitenkaan näyttänyt niin kesäiseltä, kun lennettiin Lahdenväylän yli.

Kaikki laukut tulivat ehjänä perille. Jari oli jo meitä odottamassa tuloaulassa. Kiireellä sullottiin laukut autoon ja vauhdilla Pukkilaan. Haettiin Puksulan postipalvelulta minun kuukauden postit ja avaimet. Jari koukkasi Siwasta evästä ja mentiin minun korsulle kahvin keittoon. Olin niin tohkeissani, että ensimmäiset kahvit keitin tippalukko päällä. Toiset onnistui jo paremmin. Räjäytin laukut auki, nakkelin vaatteita kassiin, selasin postin, join kahvit, kävin vessassa ja sitten jo istuinkin Päpin autossa. Nyt oli minun paikka takapenkillä.

Vasta Orimattilassa tajusin, ettei Jaristakaan otettu yhtään kuvaa. Eikä liioin siitä tohinasta siellä minun kämpillä. Ei edes turisti-Päpi ottanut kännykkäkuvia. Oltiin kuitenkin jo tien päällä ja arvioitiin laskeutumisaika Koposperälle ilta yhdeksän ja kymmenen väliin. Alkumatkan luin kuukauden aikaisia Maaselkiä. Sitten vasta uskaltauduin aukomaan laskuja. Eipä tuolla onneksi ollut mitään yllättävää.

Nyt minä ymmärrän matkalaisten tuskan. Ei sieltä takapenkiltä vauhdissa pystynyt ottamaan yhtään kuvaa. Jyväskyläkin, mikä on minusta niin mukavan näköinen etelästä tultaessa, sujahti ohi yhdessä vilauksessa.

Hirvaskankaalla pidettiin ensimmäinen ja ainoa pitstop. Ja tietenkin Shellillä! Sitten matka jatkui...

Matkalla nähtiin kolme hirveä ja neljä valkohäntäpeuraa. Liikennettä oli hyvin vähän, kuten olettaa saattoikin. Päpi kuitenkin päästeli painepesurillaan, ihan ku aikamiehet. Elämäjärvellä vasta huomasi, että hämärtää.

Matkalla saatiin väliaikatietoja, että Koposperän pääsiäiskokko oli sytytetty 19:30 ja palanut tosi nopeasti. Olihan tuolla kuitenkin vielä hyvänlainen hiillos, kun stopattiin kohdalla. Uute-Pentin kiihtyneestä äänestä päätellen nännikuminheitto oli vielä kuumimmillaan. Minun ommaisia siellä ei kuulostanut enää olevan, paitsi Hili, Olli, Iida ja Ella, jotka tulivat jo parkkipaikalla vastaan. Hypättiin taas autoon ja karautettiin vielä viimeinen siivu Äitinbaariin.

Olinhan blogissa aiemmin tiedustellut, että varmaankin meitä odottaa valtavat kotiinpaluujuhlat. On banderolleja ja ilmapalloja! Olihan siellä! Kaija oli ilmiselvästi panostanut asiaan.

Eteisen oviaukkoon oli teipattu pätkä vessapaperia, Tervetuloa kotiin!-tekstillä. Ilmapallonkin ne oli jaksanut puhaltaa. Heliumia ei tieten Koppikselta löytynyt, kun pallo roikkui "pää alaspäin" ja teksti väärinpäin tuvan pöydän päällä. :D Vastaanottokomitea oli kuitenkin täydessä vauhdissaan. Näin äkkiseltään muisteltuna siellä oli ainakin: Äiti, isä, Kaija, Mats, Arto, Inka, Aada, Tinja, Neela, Jutta, Janna, Joonas, Senja, Nea, Juuso ja Henna. Jos joku jäi mainitsematta, se ei ainakaan johtunut siitä, että se joku olisi ollut hiljainen ja huomaamaton. Ja sitä riisipuurua ja soppaa... molempia oli ja oli hyvvää! :)

Matka voidaan nyt mitä ilmeisemmin katsoa päättyneeksi. Blogilla on kuukauden aikana ollut aivan järkyttävän paljon lukijoita. Mahottoman suuret kiitokset niille, jotka viitsivät kommenttinsa jättää. Jos kukaan ei kommentoi mitään, tuntuu kuin kirjottaisi "tyhjille seinille". Näenhän minä tilastoista ja laskureista kävijämääriä, mutta aina se lämmittää, kun lukija muuttuu lihaksi ja vereksi. Erityisen mukava yllätys oli vanhat koulukaverit ja uudet työkaverit, jotka antoivat kuulla olemassaolostaan. Päpin kaveriporukka oli myös tosi aktiivista. Suvullahan on velvollisuus kommentoida ja jälleen tälläkin kerralla Kaija, Jutta, Inka ja Henna suoriutuivat urakasta kunnialla. Yhtään tietenkään väheksymättä Hiliä, Heliä ja kumppaneita. Eppäiltiin jopa, että ihanko velipoikakin avasi sanaisen arkkunsa. Kaikkein paras yllätys meille oli kuitenkin Reke! Ei sitä ikkään tiijä millä oksalla se lukija istuu! Vielä kerran KIITOS teille jokaiselle, äänettömälle ja äänekkäälle! ♥ Näihin kuviin ja tunnelmiin Puksula kuittaa ja suuntaa aamulla ansioon.

- Katja -

Ps. Blogi jää nettiin roikkumaan ja sitä saa lukea ja terveisiä voi jättää aina kun siltä tuntuu.

PORT ARTHUR, THUNDER BAY

Aurinkoinen päivä! O tarjoili aamupalan sänkyyn (kahvi Starbucksista ja keeki Päpiltä). Heräilyjen jälkeen näpyteltiin Hoidon osoite gepsiin ja suunnattiin Port Arthurin puolelle kaupunkia. Bay streetillä käveltiin ensin suomalaiseen kirjakauppaan ihmettelemään. Myyjä kuunteli meitä hetken ja sanoi sitten, että -"Kysykää vaan, jos tarvitsette apua". Oli mukava kuulla suomenkieltä. Seuraavaksi astuttiin sisään myymälään nimeltä Finnport. Siellä oli puhelias täti ja kauppa täynnä Marimekkoa, Aarikkaa, Iittalaa, Kalevalaa jne. Suomitavaraa ehkä jopa enemmän, kuin Ainolla Mississaugassa. Laskeuduttiin katua vielä alaspäin, mutta sieltä ei löytynyt lihakauppaa kummempaa.

Palailtiin takaisin ja Hoitoa vastapäätä oli Skandinavian Deli & Soppi. Mentiin sisälle ja tupa oli täynnä vanhempia miehiä. Sanoin reilusti päivää ja joka suusta tuli -"Päivää!". Puhuttiin, että on mukava kuulla suomea ja kauppias kysyi, puhutaanko meidän seudulla suomea. Vastattiin, että -"Melko paljon. Ollaan Suomesta". :) Oli äkkiseltään luullut, että ollaan Amerikan puolelta. Kun kuulivat, että ollaan Haapajärveltä, niin alkoi arpominen, että ketä Thunder Bayssa on Hapitsulta. Soinin mies sanoi heti, että Maijala on Haapajärveltä. Samassa kävi ovi ja Maijalan Lauri astui sisään. Niinpä meillä oli sitten Haapajärvisten kokoontumisajot. Meille tarjottiin kunnon kahvit ja rupateltiin pitkän aikaa asiakkaiden kanssa meidän matkasuunnitelmista, tästä talven säästä ja Thunder Baysta. Asiakkaita tuli ja meni, eikä kenellekkään jäänyt epäselväksi, mistä ollaan tulossa ja minne menossa. Lopuksi meidät vielä kutsuttiin huomenna possujuhliin. Joka lauantai keittävät kahvia ja tarjolla on possumunkkeja! Sinne siis, heti yhdeksän jälkeen. Mietittin vaan, että kuinkahan paljon siellä on väkeä meitä odottamassa...

Koluttiin vielä yksi kauppa ja sitten mentiin Hoitoon. Tupa oli täynnä ruokailijoita. Baaritiskillä istui yksi pappa, joka oli aiemmin meidän "kokoontumisajoissa". Mies oli Vehkalahdelta kotoisin. 50-luvulla tullut Kanadaan ja kerran vuonna 1980 käynyt isänsä hautajaisissa Suomessa. Pappa kerkesi hetkessä kertoa usealle keitä ollaan, mistä tullaan ja minne mennään. Toivotteli lähtiessään vielä hyvää matkaa ja epäili, että voidaan nähdä vielä aamulla.

Käveltiin autolle ja ajateltiin ajella hieman. Juuri kun oltiin poistumassa parkkipaikalta, huomasin, että tuoltahan tulee Jänkä! Muutama vuosi sitten Yle esitti dokumentin TB:ssa asuvasta eläkeläisestä, joka oli kierrellyt maailman meriä ja lopulta päätynyt Thunder Bayhin. Vaihdettiin pikaisesti muutama sana ennen parkkikselta poistumista. Jänkä vaan huikkasi perään, että -"Nähdään Hoidossa!". Tässä linkki Ylen sivulle, jossa ohjelmasta ainakin klippejä: Jänkän unelma - Kannattaa tutustua! :)

Nyt tultiin hotellille vähän huilimaan ja suunnitellaan, minne tässä vielä singautetaan. Olkaa kuulolla!

Ps. Todettiin aamulla Outin kans, että meillä on huonoimmat kaverit ikinä. Kukaan ei kommentoi mitään kuulumisia (paitsi "mun miehet", kiitos teille!). Laitetaan kaverit vaihtoon heti, ku tullaan Suomeen!