Putouksilta jatkettiin vielä eteenpäin ja bongailtiin useita suomalaisia tiennimiä. Oli Ilkkaa, Kivipeltoa, Wiljalaa jne. Lopulta palailtiin takaisin Port Arthuriin ja ajeltiin kylillä pimppistä, kun oli kerta perjantai-ilta.
Aamulla saatiin taas aamupala sänkyyn, -kiitos Outin. Skypetettiin Villa Kapulaan, missä oli väkeä enemmälti. Isäkin sieltä niin herttaisesti huiskutteli lapsilleen. Myöhemmin Inka skypetti katraansa kanssa, mutta Jaska varasti koko shown, eikä pikku-pirkot saaneet suunvuoroa.
Yhdeksältä kannettiin kamat autoon ja ajettiin Hoitoon toiselle aamupalalle. Syötiin karjalanpiirakoita ja munavoita. Sieltä siirryttiin tien yli sinne "possujuhliin". Suurinpiirtein sama miehitys meitä oli siellä odottamassa. Ilmiselvästi paikallinen parlamentti. Juotiin possumunkkikahavit ihan ku Hegulla. Sitten siihen tuli Juhani, joka oli Kauhajoelta. Tehtiin vähän aikaa sukuselvitystä ja monet terveiset saa Henna vielä välittää eteenpäin. Puhuttiin Haapajärvisistä ja yleensäkin suomalaisista Thunder Bayssa. Peura (kauppias) otti jo välillä puhelinluettelonkin käteen ja tarkisteli asioita. Yllättäin tuli jotenkin Hili mieleen. ;)
Kuopion mies (jota oli suomessa kutsuttu Ilmariksi, mutta TB:ssa olivat alkaneet "koolaamaan" Elmeriksi. Joka oli sitten ottanut toisen nimensä käyttöön, mikä on Veikko, niin koolasivat kuulemma sitten "Viikoksi") kertoili Soinin miehen, Mikon kanssa meille monia hyviä ohjeita. Pyörähti siinä yksi mies Kannuksestakin ja monta muuta, jota ei keretty puhutellakaan. Ostettiin vähän salmiakkia mukaan, ettei vaan pääse loppumaan ja alettiin touhuamaan lähtöä. Monet varoitukset kuultiin vielä peuroista ja muita hyviä ohjeita. Vielä parkkipaikallakin Kuopion mies muistutti meitä, että -"Olokaa tarkkoina ja varokaa niitä tiiroja, ku ne hyppää niin äkkiä etteen!". Lopulta käännettiin Dodge, tankki lähes tyhjänä kohti Amerikkaa.
Bensavalon palaessa saavuttiin rajalle. Rajalla oli kiva ja ihan asiallinen tätsy, joka esitti muutamia kysymyksiä ja pyysi sitten sisälle. Sisällä meitä oli vastassa kaksi nuorta miestä, jotka esitti lisäkysymyksiä ja ottivat sormenjäljet. Miehet olivat tosi mukavia ja hyväntuulisia. Maksettiin kuuden dollarin luvat ja päästiin jatkamaan matkaa. Pihalla nähtiin vielä kolmas vanhempi tullimies, joka oli seurannut meidän touhuja sivusta. Hänkin toivotteli meille niin iloisesti hyvää ja turvallista matkaa. Kaiken kruunasi se, kun ajettiin Minnesota-kyltin ohi, niin kotka liiteli meidän auton yläpuolella, kuin toivottaakseen tervetulleeksi.
Niitä "tiiroja" (deers) sitten muuten oli! Ihan tienlaidassa ja niitä oli monta. Ei meitä turhaan varoiteltu. Ja sitten niitä kotkia oli! Oli muuten monta. Laji- ja ikämäärityksiä saatte tehdä ihan keskenänne...
Sitten taas juuri ennen Silver Bayta tuli vastaan tuttu kyltti. Pitihän meidän käydä katsomassa, kun ei se ollut kuin 6 mailia reitiltä sivussa. Onpahan nyt tuokin kylä ja kaupan seinässä oleva maalaus nähty!
Pitänee yksi kuva laittaa tuosta järvestäkin. Ei sen nimi suotta ole Superior. Jäässä, mutta aika tajuton!
Duluthiin saavuttiin joskus neljän maissa. Meidän hotelli on kaupungin ulkopuolella, ihan uusi ja aivan upea!
On keittiö koneineen, makuuhuone ja olohuone, jossa on mm. takka. Passais olla pidempäänkin.
Nyt tämä alkais kiskoa unta palloon ja te siellä heräilisitte. Kellojen kääntämisen ja meidän aikavyöhykkeen vaihdon myötä meillä on nyt järkevämpi aikaero. Aamulla ainakin minä nukun pitkään ja sitten lähdetään valumaan kohti Minneapolisia. Saapa nähdä löytyykö sieltä tuttuja...
