11am kirjauduttiin ulos ja lähdettiin ajamaan kohti Minneapolisia. GPS yritti ajattaa meitä vaikka mihin, mutta onneksi katsottiin karttaa edellisenä iltana ja tiedettiin minne haluttiin. Tarkistin vielä Kanadassa, että suunnittelumääritykset ovat oikein, mutta silti gepsi sekoili. Jo edellisenä iltana Duluthiin tullessa GPS ajatti meidät tuhannen tien kautta. Ajateltiin, että USA ei sovi sen hipiälle.
Motarilta kurvattiin sivuun, kun tuli Eskon liittymä. Olin jo kotona katsonut, että sellainen paikka on lähellä Duluthia. Pikkasen jäi auki meille tämä paikka, mutta tuttuja tiennimiä sieltäkin löytyi. Oli ainakin Kinnunen Rd ja jossain postilaatikossa luki Jokela. Esko - Home of the Eskomos! ;)
Seuraavan kerran poikettiin sivuun Finlaysonin kohdalla. Sinne kylään ajettaessa oli iso tila matkan varrella. Arvottiin, että oliko kyseessä sikala vai mikä. Päpi veikkaili kanalaa ja se vaikutti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Lähemmäs saavuttaessa postilaatikossa luki Luoma. Googlattiin myöhemmin ja kyseessä oli Luoma Egg Ranch. Itse kylässä oli populaa 315, mutta ainakin neljä kirkkoa. Se kylä oli äkkiä katottu, mitä nyt "tiirojen" kohdalla piti hiljennellä.
Rock Creekin kohdalla vedettiin taas rampista ylös, kun Päpillä teki kahvia mieli. Rock Creek Cafe oli vanhahko bensis, jossa oli paljon väkeä "aamupalalla". Istuttiin baaritiskille ja tilattiin kahvit. Tätsy tarjoili meille ja lopulta ohikulkiessaan kysäisi meiltä mistä ollaan. Oli vilpittömästi iloinen kuullessaan meidän olevan suomalaisia. Kun teimme lähtöä ja yritimme maksaa, hän sanoi, että talo tarjoaa! Olipas vaan mukava yllätys!
Matkalla ohitettiin yksi rekka, jonka säiliön kyljessä ja ovessa luki Koivisto. Oli pakko ottaa kuva, kun rinnalla ajettiin. Kuskin huomatessa sen, näytettiin sille suomenlippua ja takaisin tuli iso hymy ja peukku!
Useita kymmeniä kilometrejä ennen Minneapolisia Hwy 35S haaraantui Minneapolisiin ja St Pauliin. Mehän ei tietenkään gepsiä uskottu, kun se oli sekoillut koko matkan. Eikä edes välitetty, kun St Paul ja Minneapolis on ihan yhdessä. Huomattiin se todeksi liian myöhään ja ajettiin St Paulia kohti. Päätettiin korjata "virhe" seuraavassa liittymässä.
Tässä vaiheessa kerron yhteenvetona seuraavan tunnin tapahtumat...
1) Tutustuttiin perusteellisesti useisiin esikaupunkialueisiin
2) Päpi kuvasi vartin välein samat vesitornit
3) Katja puhui rumia
4) Outi nauroi välillä, että maha meinasi ratketa
5) Tarkistin/korjasin gepsin suunnittelumääritykset
Sitten alkoi pilvenpiirtäjät lähestyä. Kehäteillä oli aina ainakin se neljä kaistaa vierekkäin ja ne haarautuivat sitten tarpeen mukaan. Ainakin kaksi kertaa ajettiin väärää haaraa, vaikka porukalla seurattiin gepsiä ja opasteita. Ei osattu tarpeeksi ajoissa ennakoida ja pitkäksi meni. Katja puhui taas rumia.
Lopulta satuttiin downtownille ja sielläkin ainakin yksi risteys pitkäksi. Siinä vaiheessa totesin, että täällä sitä ei vielä ollakkaan heitetty pimppistä! Taas tuntui, että Koposperänen oli väärässä paikassa, mutta ONNEKSI oli sunnuntai. Lopulta, oltiin ihan yllättäin päämäärässä. Osattiin vielä kiertää hotellin pihaankin ja saatoin huokaista.
Hotelli on hieno ja "hyvällä paikalla". ;) Täytyy vaan vieläkin ihmetellä miten tänne päästiin ehjänä, kun en Vaajakoskella viinakaupassa käydessä osaa olla ajamatta yksisuuntaista väärään suuntaan. Lisäksi, kun yritän korjata virheeni, niin ajan vielä sen toisenkin puolen vastavirtaan. Elikkäs, oottakaahan viikon päästä, ku ollaan Chicagossa... että, herran haltuun vaan!
