ENEMMÄN KU SATA JÄNISTÄ!

Minneapolis day one. Aamu aloitettiin uinnilla ja saunalla. (Tai oikeastaa Inka yritti aloittaa sen jo kuudelta skypettämällä. Onneksi päästiin vielä untenmaille senkin jälkeen). Hotellissa on aito suomalainen sauna, varustettuna Helon kiukaalla. Kaikkea nuo reppanat vaan ei tajua. Löylyvesikiulu on pultattuna lattiaan kiukaan viereen! Pitäis palkata joku yön timo heittämään löylyä, että sais saunoa ihan rauhassa.

Saunan jälkeen kuotastiin kamppeet niskaan ja lähettiin suunnistamaan kohti Bloomingtonia. On se vaan niiiiin mun lempparihommaa tuo autoilu täällä Minneapolisissa. Ainakin yksi ramppi pyyhkäistiin taas Hwy:lla pitkäksi, kun tuo navi oli vetäny herneen neppariin, eikä se enää puhunut mulle. Niin vaan kuitenkin osattiin lopulta määränpäähän. Mall of America on kauppakeskus, jossa on 520 liikettä neljässä eri kerroksessa. Pinta-alaa 2,5 miljoonaa neliömetriä. Tietenkin sieltä löytyy myös sisähuvipuisto.

Löytyi myös liike, jossa lapsi sai valita itse pehmolelun "nahan" ja sitten se täytettiin, ommeltiin kiinni ja valittiin sille vaatteet. Meidänkin "lapsi" kävi tutustumassa tehtaaseen.

Ruokapaikkoja ostarista löytyy myös joka kerroksesta ja joka lähtöön. Päädyttiin Cadillac Ranch-nimiseen ravintolaan. Olipas viihtyisä paikka ja tooosi kiva tarjoilija. Sisustettu vähän Hard Rock-tyyliin ja mitkä eväät! Tilattiin Outin kanssa pihvit ja ne meni kyllä makunsa puolesta heittämällä Top kolmoseen! Ruokahan ei täällä suomen mittapuulla mitattuna maksa paljon mitään. Päpikin tilasi pizzaa muistuttavan "kanalätyn", jota ei edes jaksanut kokonaan syödä. Ateria maksoi ison jääveden kanssa 5,35$, eli 4,28€.

Syönnin päälle jatkettiin tepsuttelua ja satuttiin keskusaukiolle. Väkeä oli siellä ku Halapa-Hallissa kahvitarjoilupäivänä. Aikamme ihmeteltiin touhua, kun tv-kameroita oli joka kulmassa ja ukkoja baseball-kamppeissa. Selvisihän se meille lopulta. Siellä oli Twinsien (baseball-joukkue) season opener celebration, eli kaudenavaus juhla. Yhtäkkiä minä tajusin, että siellä on KEVIN COSTNER! En edes olisi tunnistanut sitä niin kaukaa ulkonäöstä, mutta tunnistin äänestä. Sitten löydettiin jalat alle! Alkoi kauhea rynniminen lähemmäs. Minä raivasin tietä, kuin jäänmurtaja ja Outi tuli rohkeasti perässä. Oltiin kuitenkin sen verran myöhässä, että se lopetteli juttunsa "lavalla" ja siirtyi tv-haastatteluun. Vaihdettiin ihmismassassa suuntaa ja rynniminen jatkui. Päästiin lopulta ihan siihen kohdalle ja tehtiin kaikki temput, että saatiin huomiota herätettyä. Yksi kamera kuvasi meitä koko ajan. Varmaankin niitä huvitti tuo isomahainen siellä teinien joukossa. Lopulta haastattelija kysyi meiltä jotain, mistä ei saatu edes selvää. Outi selvitti vaan sille, että ollaan Suomesta ja täällä lomalla. Costner hymyili, sanoi kai jotain Outin mahasta (älkää kysykö mitä) ja otti tussin esiin kirjoittaakseen nimmareita. Outi ojensi kätensä ja sai ensimmäisenä nimmarin. Minä en löytänyt taskusta, kuin ryppysen kassakuitin ja siihen se nimensä raapusti. - LEEEEEEEEE !!!!!!!!! Sitten vasta huomattiin, että Päpi on jonkin matkaa meidän takana ja sen laukussa minun kamera. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja kuva jäi siinä ottamatta. Kysyttiin yhdeltä kameramieheltä, että miltä kanavalta ja milloin tämä tulee ulos? Se sanoi, että tilaisuus on suora, mutta klippejä siitä näytetään urheilukanavalla pitkin viikkoa. Kanava siis on FOX SPORTS NORTH. Koittakaapa joku katsoa löytyykö se esim. YouTubesta. Jos sen sais sieltä imuroitua, että mekin nähtäisiin. Varppina tuodaan erikoistulijaiset sille, joka sen sieltä saa talteen!

Eihän siitä shoppailusta sitten enää mitään tullut. Oltiin pikkusen täpinöissään! Eikä mistään muusta osattu puhua. Yhtäkkiä Päpi huomasi, että eikö se (Costner) nyt kävele tuolla... Kamera käteen ja zoomaamaan! Sainhan minä siitä lopulta kuvan. Tuntui ainakin yhtä hyvältä, kuin sen suden näkeminen!!

Kello oli tasan kahdeksan kun lopulta käveltiin ostarista ulos. Kahdeksan ja puoli tuntia jaloilla ja pikkasen voi sanoa, että se tuntuu. Naputtelin navia ja sain sen taas puhumaan. Ajaa päräytin takaisin hotellille ihan sukkana! Ei yhtään liittymää pitkäksi! On se heleppua, ku lapsen lyöminen! Hotellin pihalta napattiin vielä muutama city by night-kuva ja sitten kiireesti siirtämään kuvia koneelle.

Semmää vaa sanon, että mitähän unia me ensyönä sitten nähdään?! Oli meinaan pikkasen erilainen päivä!

NUI VAA, NAPS JA KOPS!

Tahmea aamu. Outia oli joku vammaan pokkassu, ku se oli niin kärtynen. Minä heräsin ennen viittä sohvalta viiden tunnin unien jälkeen. Ei palijo hampaita naurattanu. Päpi oli vaan Päpi. Aamupala kuitenkin pelasti kaiken. Se oli HYVÄ! Syötiin taas saksalainen aamiainen. Lanseerattiin myös uusi tuote "natsipakki", eli pakattiin evästä mukaan.

11am kirjauduttiin ulos ja lähdettiin ajamaan kohti Minneapolisia. GPS yritti ajattaa meitä vaikka mihin, mutta onneksi katsottiin karttaa edellisenä iltana ja tiedettiin minne haluttiin. Tarkistin vielä Kanadassa, että suunnittelumääritykset ovat oikein, mutta silti gepsi sekoili. Jo edellisenä iltana Duluthiin tullessa GPS ajatti meidät tuhannen tien kautta. Ajateltiin, että USA ei sovi sen hipiälle.

Motarilta kurvattiin sivuun, kun tuli Eskon liittymä. Olin jo kotona katsonut, että sellainen paikka on lähellä Duluthia. Pikkasen jäi auki meille tämä paikka, mutta tuttuja tiennimiä sieltäkin löytyi. Oli ainakin Kinnunen Rd ja jossain postilaatikossa luki Jokela. Esko - Home of the Eskomos! ;)

Seuraavan kerran poikettiin sivuun Finlaysonin kohdalla. Sinne kylään ajettaessa oli iso tila matkan varrella. Arvottiin, että oliko kyseessä sikala vai mikä. Päpi veikkaili kanalaa ja se vaikutti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Lähemmäs saavuttaessa postilaatikossa luki Luoma. Googlattiin myöhemmin ja kyseessä oli Luoma Egg Ranch. Itse kylässä oli populaa 315, mutta ainakin neljä kirkkoa. Se kylä oli äkkiä katottu, mitä nyt "tiirojen" kohdalla piti hiljennellä.

Rock Creekin kohdalla vedettiin taas rampista ylös, kun Päpillä teki kahvia mieli. Rock Creek Cafe oli vanhahko bensis, jossa oli paljon väkeä "aamupalalla". Istuttiin baaritiskille ja tilattiin kahvit. Tätsy tarjoili meille ja lopulta ohikulkiessaan kysäisi meiltä mistä ollaan. Oli vilpittömästi iloinen kuullessaan meidän olevan suomalaisia. Kun teimme lähtöä ja yritimme maksaa, hän sanoi, että talo tarjoaa! Olipas vaan mukava yllätys!

Matkalla ohitettiin yksi rekka, jonka säiliön kyljessä ja ovessa luki Koivisto. Oli pakko ottaa kuva, kun rinnalla ajettiin. Kuskin huomatessa sen, näytettiin sille suomenlippua ja takaisin tuli iso hymy ja peukku!

Useita kymmeniä kilometrejä ennen Minneapolisia Hwy 35S haaraantui Minneapolisiin ja St Pauliin. Mehän ei tietenkään gepsiä uskottu, kun se oli sekoillut koko matkan. Eikä edes välitetty, kun St Paul ja Minneapolis on ihan yhdessä. Huomattiin se todeksi liian myöhään ja ajettiin St Paulia kohti. Päätettiin korjata "virhe" seuraavassa liittymässä.
Tässä vaiheessa kerron yhteenvetona seuraavan tunnin tapahtumat...
   1) Tutustuttiin perusteellisesti useisiin esikaupunkialueisiin
   2) Päpi kuvasi vartin välein samat vesitornit
   3) Katja puhui rumia
   4) Outi nauroi välillä, että maha meinasi ratketa
   5) Tarkistin/korjasin gepsin suunnittelumääritykset

Sitten alkoi pilvenpiirtäjät lähestyä. Kehäteillä oli aina ainakin se neljä kaistaa vierekkäin ja ne haarautuivat sitten tarpeen mukaan. Ainakin kaksi kertaa ajettiin väärää haaraa, vaikka porukalla seurattiin gepsiä ja opasteita. Ei osattu tarpeeksi ajoissa ennakoida ja pitkäksi meni. Katja puhui taas rumia.

Lopulta satuttiin downtownille ja sielläkin ainakin yksi risteys pitkäksi. Siinä vaiheessa totesin, että täällä sitä ei vielä ollakkaan heitetty pimppistä! Taas tuntui, että Koposperänen oli väärässä paikassa, mutta ONNEKSI oli sunnuntai. Lopulta, oltiin ihan yllättäin päämäärässä. Osattiin vielä kiertää hotellin pihaankin ja saatoin huokaista.

Hotelli on hieno ja "hyvällä paikalla". ;) Täytyy vaan vieläkin ihmetellä miten tänne päästiin ehjänä, kun en Vaajakoskella viinakaupassa käydessä osaa olla ajamatta yksisuuntaista väärään suuntaan. Lisäksi, kun yritän korjata virheeni, niin ajan vielä sen toisenkin puolen vastavirtaan. Elikkäs, oottakaahan viikon päästä, ku ollaan Chicagossa... että, herran haltuun vaan!