Eikä tietenkään päivää, etteikö jotain suomesta. Jäi kertomatta, että eilenkin Outi treffasi kassajonossa suomalaisen. Se oli samaa kaliiperia, kun aikaisemmatkin, eikä siis osannut puhua yhtään suomea.
Museolta siirryttiin myymälän puolelle. Siellähän meinasi sitten karata mopo käsistä. Oli niiiin paljon kaikkea kivaa ostettavaa. Nooh, aika pienillä tappioilla sieltä kuitenkin lopulta ulos päästiin. Kahviteltiin vielä HD Cafessa ja tepsuteltiin takaisinpäin. Paluumatkalla nähtiin Kuningas Pupu, mutta Päpikään ei halunnut sen kainaloon, kun olisin ottanut yhteiskuvan. ;)
Mentiin taas hyväksi havaittuun Mo's Irish Pubiin syömään. On siellä hyvät eväät, puhumattakaan juomista. Outillakin on paikassa oikein oma ruokalista. Onneksi se on hotellia vastapäätä. Jaksettiin juuri ja juuri vyöryä sieltä hissiin ja huoneeseen sulattelemaan ruokaa.
Päpi ja Outi kävivät vielä pyörähtämässä lenkin kaupungilla, kun minä jäin blogin kimppuun. Olivat yrittäneet kauppaan, mutta yritykseksi oli jäänyt. Kierrelleet sitten vain hoodeilla ja näpsineet muutamia kuvia lisää.
Huomenna onkin sitten, - lainatakseni erästä suurta, nykyisin Porvoolaista ajattelijaa - "Ehkäpä elämäni jännittävin päivä!". - Siirrymme Chicagoon! Hotellihan sijaitsee tietenkin taas ihan ytimessä. Googlesta olen reittiä vähän katsonut, mutta tuon minun navigaattorin jo tuntien voip' olla, että ei mene ihan niinku Strömsössä. Saattaa tulla jossakin vaiheessa taas mieleen, että Koposperänen on ilmotettu väärään sarjaan!
