Kaupungissa ei näyttänyt olevan, kuin kuusi ihmistä meidän lisäksi. Tai siltä ainakin vaikutti. Autoja kulki harvakseltaan ja niillä harvoilla ihmisillä ei tuntunut olevan kiire minnekään. Parkkipaikoilla oli tilaa. Aika tuntui todellakin pysähtyneen. Kuljettiin katuja ja kuvattiin sitä "kurjempaa" Detroitia.
Tsekattiin Tigersien kotiareena ja sen kauppa. Fanikrääsä oli kaikkein kalleinta, mitä missään vastaavassa kaupassa. Tavaraa oli taas kylläkin laidasta laitaan. Hipisteltiin vaatteita ja päiviteltiin hintoja...
Nyt alkoi jo nälkä kurnia ja sunnattiin Hockeytown Cafeen. Sieltä löytyi jokaiselle mieleistä ruokaa. Päpilläkin on täysi dogbag pizzaa vieläkin. (Kerroin tämän siksi, ettette luule, että ollaan nälissään).
Kuljettiin katuja siksakkia, aurinko paistoi ja lämmitti! Välillä istuttiin ja ihmeteltiin ja taas käveltiin...
Hipsittiin pikkuhiljaa sinne kaupungin paremmalle puolelle. Jos vain mahdollista, niin siellä oli vielä vähemmän ihmisiä. Käytiin rannassa kiikaroimassa Kanadan puolelle ja paistateltiin päivää.
Sitten tuntuikin jo, että tämä kylä on niiiiin nähty. Otettiin taksi lennosta ja kurautettiin hotellille. Nyt on sitten vaan ladattu akkuja ja valmistauduttu iltaan. Kuten jo aiemmin kerroin, niin meillä on liput We Will Rock You, Queen-musikaaliin. Fisher Theatre on tuossa neljän kilometrin päässä ja päätettiin mennä taksilla. Jospa sitten musikaalin jälkeen sinne kasinolle jatkamaan iltaa...
