Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keweenaw bay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keweenaw bay. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. huhtikuuta 2014

TULIMME RAPAKON TAA, AIKAAN PAHIMPAAN...

"...Se yö oli kylmin kaa-aa-ai, kotiseudulla dollarin". Herättiin kaupungin surkeimmasta hotellista, eikä aiheuttanut -"Jaba-daba-duu"-huutoja, kun avattiin verhot! Olihan sitä lunta tullut, vaikka koitin noita lohduttaa edellisenä iltana, että aina ne amerikkalaiset liioittelee, kun varoittelivat snowstormista.



Meni vähän etusivu uusiksi, kun oli tarkoitus vielä tutustua paremmin Hancockiin ja Houghtoniin. Aamupala naamariin, kaivoin auton esille ja keula kohti etelää. Ajomatkaa oli edessä 345km. Ensimmäiset vilunväristykset saatiin kilometrin ajamisen jälkeen, kun vastaan tallusti nuorimies kiltissä ja t-paidassa. Hetken matkaa keli oli siedettävä, mutta sitten alkoi Keweenaw baylta puhaltaa lunta vaakatasossa.



Sata kilometriä taivallettiin tuulessa ja tuiskussa. Minulle tuli outo mieliteko kuvata teille siellä tien varressa lomaraportti "Mauno Ahonen-tyyliin". Outikin lupasi tulla tuiskuun kuvaamaan. Ei vaan yksinkertaisesti löytynyt turvallista paikkaa pysähtyä, kun lunta oli paksusti tiellä ja näkyvyys pahimmillaan 20m.

Vähän ennen Chrystal Fallsia keli selkeni ja nähtiin taas tuttuja kylttejä. Oli niitä aiemminkin, mutta ei tehnyt mieli hidastella, saati pysähtyä. Nyt kuitenkin nähtiin ensimmäinen kyltti oikein etunimellä varustettuna.



Sitten me nähtiin Outin sanoin kalakkunan sukulainen, talakkuna! Iso kanalintu, ei kuitenkaan kalkkuna, mutta hyvin lähellä sitä. Tepsutteli hangella, eikä keretty kuvata, kun paineli jo piiloon pusikkoon.

Lähestyttäessä Green Bayta, sade muuttui vuoroin jääksi, vedeksi, rännäksi ja lumeksi. Tiet oli kuitenkin suolattu ja sulia. Annettiin ramppan kalakattaa ja jossain vaiheessa tajuttiin, ettei pelloilla ole enää lunta. Ei tiedetä missä lumiraja oli, mutta täällä lunta on enää pikkaisen jossain parkkipaikkojen laitamilla.


Nyt meillä on tosi mukava huoneistohotelli. Saatiin taas pestä pari koneellista pyykkiä, niin pärjätään. Ruokapaikkakin löytyi vierestä, kun pizzeria mainosti gluteenittomia tuotteita. Mama Oudi on muutenkin taas iskussa. Sillä on näläkä koko ajan! :) Huomiseksi on luvannut komeaa säätä. Katsellaan vähän kaupunkia ja sitten siirrytään 200km etelämmäksi, Milwaukeehen.

Matka on nyt puolessa välissä. Kaksi viikkoa sitten lähdettiin reissuun ja kahden viikon kuluttua meidän pitäisi taas istua koneessa. Nyt aletaan vaan metästämään niitä lämpimiä kelejä. Olen luvannut pirkoille, että vielä meidänkin lomalla mittari näyttää 25 astetta. Tarkoitan nyt celsiuksia ja ennen kaikkea plussaa. Farenheiteissa tälläkin hetkellä mittari näyttää +30 astetta.