Heräsin aamulla ennen viittä, enkä päässyt heti uneen. Selailin pitkästä aikaa sähköposteja ja huomasin pari outoa viestiä. Ensimmäinen viesti oli Kanadan postilta. Olivat kuulemma yrittäneet toimittaa minulle pakettia, mutta eivät olleet tavoittaneet. -TÄH?! Toinen viesti oli Air Canadalta. Ilmoittivat, että Toronton lennon lipputilaus on onnistunut ja maksaa 675CAD. -WTF?!! Siinä vaiheessa viimeisetkin unet karisi silmistä. Outikin heräsi kuuden aikaan ja sitten yhdessä mietittiin heti kaikki mahdollisuudet, missä olen luottokorttia käyttänyt. Pikkusen oli ilikiä olo. Saatiin Päpikin hereille ja kerrottiin kuulumiset. Vähän meinas jänskättää, kun menin katsomaan luottokortin tapahtumia. Tilillä kaikki oli kunnossa ja saatiin huokaista. Ei me keksitty niille viesteille mitään järkevää selitystä, mutta seurataan tilannetta...
Taas kamat autoon ja tielle. Ajettiin katsomaan Lambeau Fieldiä, kun kerta Green Bayssa oltiin. Amerikkalaisen jalkapallon NFL-joukkue Green Bay Packersien kotiareena, joka vetää reilut 72500 katsojaa. Olihan se laitos! Näpsittiin muutamat ulkokuvat, kun AURINKO paistoi pilvettömältä taivaalta! Sitten käytiin vielä sisällä myymälässä ottamassa pakolliset juustopääkuvat.
Auringon paisteessa jatkettiin 190km etelämmäksi Milwaukeehen. Olipa heleppua matkantekoa! Ajettiin downtownilla sijaitsevaan kohteeseen yhtään arpomatta. Parkkitilaa ei sitten löydettykään ja taas voltattiin. Muutama kunniakierros hotellin ympäri ja nyt on meidän Dodge parkkihallissa omassa parressaan. Huoneisto on taas ihan kympin paikka. Eipä kehtaa moittia. Tilaa temmeltää ja näkymä kadulle.
Skypeteltiin hetki kotijoukoille ja suunnattiin aurinkoiseen kaupunkiin. Käpsyteltiin ympäriinsä ja tykästyttiin paikkaan ihan oikeasti. Mukavan näköinen kaupunki vesistöineen. Outikin löysi nyt itselleen lentolaukun. Kyllä oli tyttö onnellinen! Lopuksi vielä syöpöteltiin hotellia vastapäisessä irkkupubissa.
Illalla käytiin vielä jaloittelemassa pikku lenkki jokivarressa. Koitettiin ottaa muutamia kuvia, mutta eipä noista oikein mitään tullut. Ehkäpä uusi yritys huomenna, kun kaupungin valot taas syttyvät.
Pitänee vielä kertoa tähän loppuun, kun minäkin opin taas uutta. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, että kansa joka rakentelee ydinaseita ja väittää käyneensä kuussa, on joissakin asioissa niin aikaansa jäljessä. Miten voi olla niin mahdoton tehtävä rakentaa toimiva ja käyttäjäystävällinen suihku?! Täällä suihkut on ammeen päällä kiinteänä seinässä. Hana on tietenkin siellä alhaalla ammeessa. Termostaatti/sekoittaja on siinä seinässä niiden välissä. Lähes jokaisessa hotellissa suihkut ja sekoittajat toimivat hieman eritavalla. Ajattelin tuossa sitten taas illalla ääneen, että millainen tekniikkalaji se on tuo suihkussa käyminen.
1) Ensin menet ammeeseen.
2) Opiskelet termostaatin käytön ja varmistat, että hanassa oleva nuppi on siinä asennossa, että vesi tulee hanasta, eikä suihkusta.
3) Käännät nopeasti termostaattia oikeaan suuntaan haluttuun/oletettuun lämpötilaan. Vesi syöksähtää varpaille.
4) Säätelet ja säätelet, että saat sopivaa vettä ja sitten se vaativin osuus...
5) Varaat toisella jalalla ammeen takareunaan ja sieltä kurkottamalla nykäiset hanasta nupin ylös ja samalla hyppäät takaseinälle, että et kastuisi kun yläsuihkusta ampuu jääkylmää vettä päälle!
Päpi purskahti nauramaan ja sanoi, että kuulostaapa tutulta. Jotakuinkin noin se menee. Outi kuunteli kauempana ja nauroi taas, että napa paukkui. Sitten se sanoi, että -"Minä lasken aina sitä vettä sieltä suihkusta niin kauan, että se on sopivaa". Daa! Niin mekin, mutta vaikea sitä on enää mennä säätelemään siihen suihkun alle! O nauroi kippurassa ja lopulta sai väännettyä rautalangasta. Sitä voi kuulemma seistä siinä ammeen vieressä ja mennä sitten vasta ammeeseen, kun vesi on sopivaa. :') -Pitänee kokeilla aamulla...
Ps. Muistinko mainita, että meillä paistoi tänään koko päivän aurinko pilvettömältä taivaalta?!
Matkablogi, jonka ensisijaisena tarkoituksena on pitää yhteyttä "ommaisiin". Suunnitelmissa on kiertää Pohjois-Amerikan suuret järvet ja ajella vähän "Kalumeetin valtiossa". Siellä, minne niin monet suomalaiset aikoinaan lähtivät. Matkaseurana minulla on tällä kertaa sisko ja siskontyttö. Lento lähtee perjantaina 21. maaliskuuta ja takaisin olisi tarkoitus tulla pääsiäislauantaina 19. huhtikuuta. Tykkäisin kovasti, että jos lueskelet blogia, niin kommentoisit, edes joskus. - Katja -
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Green Bay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Green Bay. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
lauantai 5. huhtikuuta 2014
TULIMME RAPAKON TAA, AIKAAN PAHIMPAAN...
"...Se yö oli kylmin kaa-aa-ai, kotiseudulla dollarin". Herättiin kaupungin surkeimmasta hotellista, eikä aiheuttanut -"Jaba-daba-duu"-huutoja, kun avattiin verhot! Olihan sitä lunta tullut, vaikka koitin noita lohduttaa edellisenä iltana, että aina ne amerikkalaiset liioittelee, kun varoittelivat snowstormista.
Meni vähän etusivu uusiksi, kun oli tarkoitus vielä tutustua paremmin Hancockiin ja Houghtoniin. Aamupala naamariin, kaivoin auton esille ja keula kohti etelää. Ajomatkaa oli edessä 345km. Ensimmäiset vilunväristykset saatiin kilometrin ajamisen jälkeen, kun vastaan tallusti nuorimies kiltissä ja t-paidassa. Hetken matkaa keli oli siedettävä, mutta sitten alkoi Keweenaw baylta puhaltaa lunta vaakatasossa.
Sata kilometriä taivallettiin tuulessa ja tuiskussa. Minulle tuli outo mieliteko kuvata teille siellä tien varressa lomaraportti "Mauno Ahonen-tyyliin". Outikin lupasi tulla tuiskuun kuvaamaan. Ei vaan yksinkertaisesti löytynyt turvallista paikkaa pysähtyä, kun lunta oli paksusti tiellä ja näkyvyys pahimmillaan 20m.
Vähän ennen Chrystal Fallsia keli selkeni ja nähtiin taas tuttuja kylttejä. Oli niitä aiemminkin, mutta ei tehnyt mieli hidastella, saati pysähtyä. Nyt kuitenkin nähtiin ensimmäinen kyltti oikein etunimellä varustettuna.
Sitten me nähtiin Outin sanoin kalakkunan sukulainen, talakkuna! Iso kanalintu, ei kuitenkaan kalkkuna, mutta hyvin lähellä sitä. Tepsutteli hangella, eikä keretty kuvata, kun paineli jo piiloon pusikkoon.
Lähestyttäessä Green Bayta, sade muuttui vuoroin jääksi, vedeksi, rännäksi ja lumeksi. Tiet oli kuitenkin suolattu ja sulia. Annettiin ramppan kalakattaa ja jossain vaiheessa tajuttiin, ettei pelloilla ole enää lunta. Ei tiedetä missä lumiraja oli, mutta täällä lunta on enää pikkaisen jossain parkkipaikkojen laitamilla.
Nyt meillä on tosi mukava huoneistohotelli. Saatiin taas pestä pari koneellista pyykkiä, niin pärjätään. Ruokapaikkakin löytyi vierestä, kun pizzeria mainosti gluteenittomia tuotteita. Mama Oudi on muutenkin taas iskussa. Sillä on näläkä koko ajan! :) Huomiseksi on luvannut komeaa säätä. Katsellaan vähän kaupunkia ja sitten siirrytään 200km etelämmäksi, Milwaukeehen.
Matka on nyt puolessa välissä. Kaksi viikkoa sitten lähdettiin reissuun ja kahden viikon kuluttua meidän pitäisi taas istua koneessa. Nyt aletaan vaan metästämään niitä lämpimiä kelejä. Olen luvannut pirkoille, että vielä meidänkin lomalla mittari näyttää 25 astetta. Tarkoitan nyt celsiuksia ja ennen kaikkea plussaa. Farenheiteissa tälläkin hetkellä mittari näyttää +30 astetta.
Meni vähän etusivu uusiksi, kun oli tarkoitus vielä tutustua paremmin Hancockiin ja Houghtoniin. Aamupala naamariin, kaivoin auton esille ja keula kohti etelää. Ajomatkaa oli edessä 345km. Ensimmäiset vilunväristykset saatiin kilometrin ajamisen jälkeen, kun vastaan tallusti nuorimies kiltissä ja t-paidassa. Hetken matkaa keli oli siedettävä, mutta sitten alkoi Keweenaw baylta puhaltaa lunta vaakatasossa.
Sata kilometriä taivallettiin tuulessa ja tuiskussa. Minulle tuli outo mieliteko kuvata teille siellä tien varressa lomaraportti "Mauno Ahonen-tyyliin". Outikin lupasi tulla tuiskuun kuvaamaan. Ei vaan yksinkertaisesti löytynyt turvallista paikkaa pysähtyä, kun lunta oli paksusti tiellä ja näkyvyys pahimmillaan 20m.
Vähän ennen Chrystal Fallsia keli selkeni ja nähtiin taas tuttuja kylttejä. Oli niitä aiemminkin, mutta ei tehnyt mieli hidastella, saati pysähtyä. Nyt kuitenkin nähtiin ensimmäinen kyltti oikein etunimellä varustettuna.
Sitten me nähtiin Outin sanoin kalakkunan sukulainen, talakkuna! Iso kanalintu, ei kuitenkaan kalkkuna, mutta hyvin lähellä sitä. Tepsutteli hangella, eikä keretty kuvata, kun paineli jo piiloon pusikkoon.
Lähestyttäessä Green Bayta, sade muuttui vuoroin jääksi, vedeksi, rännäksi ja lumeksi. Tiet oli kuitenkin suolattu ja sulia. Annettiin ramppan kalakattaa ja jossain vaiheessa tajuttiin, ettei pelloilla ole enää lunta. Ei tiedetä missä lumiraja oli, mutta täällä lunta on enää pikkaisen jossain parkkipaikkojen laitamilla.
Nyt meillä on tosi mukava huoneistohotelli. Saatiin taas pestä pari koneellista pyykkiä, niin pärjätään. Ruokapaikkakin löytyi vierestä, kun pizzeria mainosti gluteenittomia tuotteita. Mama Oudi on muutenkin taas iskussa. Sillä on näläkä koko ajan! :) Huomiseksi on luvannut komeaa säätä. Katsellaan vähän kaupunkia ja sitten siirrytään 200km etelämmäksi, Milwaukeehen.
Matka on nyt puolessa välissä. Kaksi viikkoa sitten lähdettiin reissuun ja kahden viikon kuluttua meidän pitäisi taas istua koneessa. Nyt aletaan vaan metästämään niitä lämpimiä kelejä. Olen luvannut pirkoille, että vielä meidänkin lomalla mittari näyttää 25 astetta. Tarkoitan nyt celsiuksia ja ennen kaikkea plussaa. Farenheiteissa tälläkin hetkellä mittari näyttää +30 astetta.
Tunnisteet:
Chrystal Falls,
Green Bay,
Hancock,
Houghton,
Keweenaw bay,
Svante Aho Rd
Sijainti:
Green Bay, Wisconsin, Yhdysvallat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)