DAY ONE

Heräsin aamulla, eikä kyllä tullut ollenkaan yllätyksenä, että kello oli 02:35. Aina sama juttu! Unihiekka loppui, eikä olotilaa yhtään helpottanut, että naapurihuoneesta kuului tasainen kuorsaus. Mieleen hiipi ajatus, että taispa tulla piiiiitkä aamu. Onneksi täällä on nyt kuitenkin wifi, jolla pääsee nettiin. Suomessa kello lähenteli aamu yhdeksää, joten Facessakin roikkui jo porukkaa. Tarkistelin juorut, lueskelin lehdet ja kävin tarkistamassa blogin. Neljän jälkeen päätin vielä yrittää ja - kappas! Heräsin uudestaan vähän ennen seitsemää.

Bruce keitti meille aamupuurot ja kunnon kahvit. Aamiaispöydässä oli myös tuoreita mansikoita ja niitä uskomattoman mehukkaita appelsiineja. Meillä oli mukava hidas aamupäivä, eikä kiirettä minnekään. Yhdentoista aikaan hypättiin autoon ja kurautettiin Clarksoniin, koska Aino halusi näyttää meille siellä yhden kaupan. Palatessa pudotettiin Aino kyydistä ja jatkettiin matkaa Kanadan toiseksi suurimpaan ostariin Square Oneen. Nyt kyllä täytyy sanoa, että oli aika kullannut muistot tai paikka jotenkin muuttunut. Ensimmäisellä kerralla 2008 oltiin siellä kahdeksan tuntia. Toisella kerralla 2010 seitsemän tuntia ja nyt vain kolme tuntia! Minä en ostanut sieltä MITÄÄN! Outi löysi kuitenkin uimapuvun ja Päpi jotain pientä. Palatessa poikettiin vielä Port Creditissä Dollaramaan, missä ensimmäisenä huomio kiinnittyi valkoisena olevaan pihaan. Ei, se ei ollut lunta. Se oli suolaa! Reilusti suolaa kuivalla asfaltilla. Vaikutti lievästi sanottuna hätävarjelun liiottelulta.

Illalliseksi Bruce (jos ihmettelette miksi aina Bruce, niin Aino on jaellut ohjeita ja puhutellut vieraita) laittoi porsaan sisäfilettä, perunoita, keitettyä sipulia, salaattia ja sitä aina niin hyvää maissia. - Namsk! Ruoan jälkeen päästiinkin sitten jo saunaan. Saunominen veti niin raatoon, että eipä jaksanut kauan päätä kannatella, kun piti jo könytä yläkertaan. Nyt pitää vaan toivoa, että unihiekkaa riittäis kertakuormana sinne aamuun asti.

Niin, meinasipa unohtua, että lupasin blogissa kehua Outia. Outi on ollut tänään erityisen fiksu, kun minulla on välillä tuntunut siltä, että poljen dynamo päällä keskellä kirkasta päivää. Jospa se huomenna olisi kirkkaampi ajatuksenjuoksu, kun lupaa kirkkaampaa päivääkin.