PAPUPÄIVÄ

Yritin aamulla lukea armaan sisareni kommenttia blogista. Vertaus Viisikon seikkailuihin osu ja upposi. Silimät oli niin täynnä vettä, ettei lukemisesta mitään tullut. Luin sanan tai kaksi kerrallaan ja taas piti vetää happea. Vaarallista lukea tuollaisia kommentteja heti kun silmänsä aukaisee.

Lähdettiin kaupungille (syötiin toki aamupala ennen sitä) ja aurinko paistoi TAAS pilvettömältä taivaalta. Minä olin nähnyt edellisenä yönä jotain ihan sekavaa unta, jossa oli Route 66, poliisi, tietullimaksuja ja possujuna (!). Koitin kävellessä selittää sitä Päpille. Posmensin tietenkin isoon ääneen ja yhtäkkiä perään juoksi vanhempi nainen. -"Anteeksi, mutta puhuitteko te suomea?" Nainen oli suomalainen ja asui amerikkalaisen miehensä kanssa Atlantassa. Kerkesi minuutissa kertoa, että ovat käymässä paikassa, joka on 40min matkan päässä Chicagosta. Kertoi junamatkasta ja pelottavasta miehestä junassa, junan vaihdon jne. Taas tuli jotenkin Hili mieleen. Tuntui olevan vilpittömästi onnellinen kun kuuli ja sai puhua suomea.

Käytiin hakemassa "ilmaiset" t-paidat, jotka sai sightseeing bussilipun oston yhteydessä. Hypättiin bussiin ja ajateltiin ottaa kyytiä koko rahan edestä. Komea keli houkutteli kuvaamaan vielä kaupunkia. Joo, se olikin sitten virhe! Sattui sellainen kuski ja opas, että se reissu ei edistynyt sitten huonostikaan! Lopulta monen mutkan ja jaarituksen jälkeen oltiin pysäkillä 12. Tunteet lämpimänä singautettiin - yllätys, yllätys - syömään!

Maha täynnä laahustettiin vaihteeksi kohti Millenium Parkia, kun se "papu" oli vielä näkemättä. Papu, oikealta nimeltään Cloud Gate. Yksi Chicagon nähtävyyksistä. Aurinko paistoi puistoon todella lämpimästi. Kuvailtiin papua ja toisiamme kyllästymiseen asti.

Kello oli jo pitkästi yli viiden ja varsinkin Päpillä teki niin kovasti mieli kahvia, että päätettiin lähteä hotellille kahvin keittoon. Koukattiin matkalla mukaan jäätelöä, että saadaan oikein herkutella. Ja kappas! Siivoajat eivät olleet jättäneet meille yhtään kahvia! Mukitkin olivat vieneet mennessään. Arvatkaapa kuka marisi ja juonitteli?! ;) Outi soitti respaan ja pyysi kahvia ja mukit. Hitaasti toivat... Minä jo luovutin ja vetäsin jätskit neppariin. Päpi söi naama pitkällä jäätelöä ja mutisi. Kohta kuitenkin meidän kahviaddiktilla välähti...

...meni jätskipurkki uusiokäyttöön. Myöhemmin Päpi ja Outi lähtivät vielä käymään SYÖMÄSSÄ ja mainitsivat mennessään respassa, ettei ole kahvia näkynyt. Olivat luvanneet heti toimittaa. Tulihan tuonne oven taakse sitten taas sellainen "palvelualtis". Vaikutti täti siltä, että hinkutti kurakaari kumiin kiinni. Eipä siinä paljon hymyjä vaihdeltu.

Aamupäivällä olisi tarkoitus vaihtaa taas kylää. Jokainen meistä on samaa mieltä, että kolme päivää tässä kirkonkylässä oli just sopivasti. Käytiin Päpin kanssa äsken kääntämässä auto valmiiksi nokka lähtösuuntaan. Parkkipaikka on pieni ja ahdas. Aamulla, kun siihen tyrkätään vielä auto tai kaks, ei sieltä takanurkasta pääse muuten hyppäyttämälläkään pois. Kohta jännitys tiivistyy, että minkähänlaisen reitin tuo navigaattori nyt keksii. Voltataan varmaankin muutama kunniakierros tuon Trumpin tötterön ympärillä. Jos ja kun päästään downtownilta ehjänä ulos, niin koukataan täältä Illinoisista, Indianan kautta taas Michiganiin. Elikkäs, kolmen osavaltion päivä tulossa ja kilometrejä kertyy noin 450. Seuraava määränpää on siis Detroit.

Tässä vielä muutama kuva tältä iltaa tästä hotellin edestä...

Paluumatkalla viihdytin itseäni hississä, kun oli peilikatto. Pienet ne on ihmisen ilot...