TUNTEELLA JA TUURILLA!

No niin nassukat ja mussukat! Sitä ollaan Chicagossa! Eikä itketä yhtään.
Aamu oli... sanottaisko kitkunen. Ehkäpä tuleva siirtymätaipale Chicagoon oli mielessä. Koitettiin kuitenkin tankata aamupalalla hyvin ja yhdeksältä oltiin jo kadulla. Milwaukeesta lähettiin, ku vanahat tekijät. Navigaattori ei kerennyt herätä, kun oltiin jo pyörimässä silmukoissa. Eikä yhtään hutia!

Matkaa oli näpäkät 150km ja ensimmäisen satasen jälkeen pidettiin pieni tauko. Siinä vaiheessa motarilla oli liikennettä niin paljon, että alkoi jo mietityttää mitä siellä Chicagossa on. Eipä auttanut, kun antaa mennä vaan. Käännyttiin moottoritieltä kohti kaupunkia ja kun sumun seasta alkoi kaupungin siluetti näkyä, tuli mieleen, että tuonnekko sitä katoaa? -Chicagon sumuun.

Korkeat betonivallit molemmin puolin tietä, liikenne soljui aika rivakasti eteenpäin, eikä mahdollisuutta muuttaa mieltään. Mentiin virran mukana ja olin onneksi taas tutustunut vähän etukäteen karttaan, niin tiesin mitä pitäisi olla vastassa. Kaikki meni ihan mukavasti niin kauan kuin...

...tuo vasemmalla kaistalla oleva kuorma-auto päätti tulla meidän kaistalle, kun oltiin sen rinnalla! Vaistonvarainen väistöliike ja samalla huomasin, että minun toisella puolella on auto. Sitten tiukahko jarrutus ja nopea toive, että kukaan ei aja meidän perään. Ainakin yksi ruma sana ja isoa puhetta! - Ei rytissyt! Kädet oli spagettia ja silimät oli suurella, ihime etteivät kuivunu päähän!

Samalla oltiinkin jo pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Muistettiin mistä risteyksestä meidän pitää kääntyä oikealle. Se meni hienosti. Sitten muistettiin minkä niminen katu oli seuraava, josta meidän pitää kääntyä. Noooo, sitähän ei sitten tullut, tai tuli, mutta navi käski kääntyä vasta seuraavasta. Seuraava katu olikin sitten yksisuuntainen ja niinpä taas oltiin tilanteessa, että bilistellään päämäärättömästi downtownilla.

Päpi kuvasi etupenkillä, Outi toimi silminä takapenkillä, minä tasasesti manaten sompailin ja navigaattorilla oli ihan oma elämä. Kerran piti jo Päpille karjaista, että -"Nyt ne käjet h*lvettiin siitä!", ku näkyi vaan kamera ja kädet, kun yritti katsoa vänkärinpuolen peilistä. GPS yritti käännyttää meitä jatkuvasti oikealle, vaikka "tiedettiin" hotellin jääneen takavasemmalle. Sitten kun se ohjasi käntymään vasemmalle, se oli yksisuuntainen, eikä sinne voinut kääntyä. Alettiin jo tuntea sen metkut ja ajettiin ihan oman pään mukaan. Johan me päästiin takaisin joen ylittävälle sillalle ja - Da daa! Siellä se näkyi! Meidän hotelli!

Sitten piti löytää parkki! Hotellilla oli pysäköintipalvelu 60$/vrk, eikä paljon houkutellut. Vieressä oli pieni "avoin" parkkitila ja puolet halvempi. Ajettiin sinne ja täynnähän se oli! - Damn! Oli siellä takanurkassa yksi oikein ahdas vajaa parkkiruutu. Lopulta ulkoistin matkustajat silmiksi ja änkesin meidän Dodgen sinne. Seuraavaksi alettiin tulkita parkkiautomaattia. Siinä ihmeteltiin ohjeita, niin paikalle tuli pummi, joka puhua pulputti kovasti. Päpi sille höpötti jo aika tiukkaan sävyyn, että -"En ymmärrä, en ymmärrä!" Outi koitti sanoa väliin, että se neuvoo meitä. Neuvoihan se. Oli tosi auttavainen. Ei me kyllä enää siinä vaiheessa oikeastaan apua tarvittu, mutta saatiin kuitenkin. Tyhjennettiin kaikki pikkuhilut taskuista sille miehelle. Kaikki voitti! :)

Kirjauduttiin hotelliin. Huone on 27. kerroksessa kaupungille päin. Ottaa päräytin ja soitin äitinbaariin! Ajattelin, että jospa sitä kerran tältäkin reissulta soittais äitilleen. Olihan se yllättynyt ja tyytyväinen. Kertoi, että Hyvinkäälläkin kuulemma seurataan aktiivisesti blogia. Terveiset vaan Rekelle! :) Oispa se mukava tietää, että ketkä kaikki seuraa, kun ainakin Espanjasta ja Argentiinastakin tätä luetaan.

Lähdettiin kaupungille ja käveltiin turisti-infoon. Ostettiin Millenium Parkin laidalta liput kolmeksi päiväksi Hop on-Hop off-bussiin. Kerettiin jo heittää ensimmäinen lutsi kyydissä ja katsella maisemia.

Yksi kierros kyytiä riitti meille. Huomenna sitten lisää. Syötiin taas tutussa ja turvallisessa Hard Rock-Cafessa, kun ei vielä keretty tutustua muihin vaihtoehtoihin. Palatessa koluttiin jo muutama turistiryönämyymälä. Nyt sitten on hotellilla istuttu ikkunassa ja ihmetelty tummuvaa kaupunkia...